Riisu itsesi alasti
Hengitä ihosi läpikuultavaksi
jotta näen sydämesi värin
Katson pohjattomaan kaivoon
Kuvastukseni kaiku matkaa
ikuisuuden keskipisteestä
sata vuotta
Pukeudu, koristu karnevaaliin
väkijoukolla on tuhannet värit
Mutta sinut ja minut voi piirtää
kahdella viivalla
Sillä näet minuun
näen sinuun
Rautaisten muurien läpi
Mikään ei ole totta
on vain vauhkoja käsiä
Jotka osoittavat sinne
missä ei ole mitään
Muistikuvat hajoavat
peilin sirpaleet
Nyt käsissä on haavoja
veriveli
verisisko
Katsokaa tuota miestä
hän kätteli jumalatarta
ja saatiin seitsemän laihaa vuotta
Katsokaa tuota naista
hän on tiineenä haltialle
ja nyt tähkät ovat raskaat
Ilveilijät, esiin!
Kertokaa tarina loppuun
Mehustelkaa synneillä
sanailkaa irstauden makea tuoksu
Keskiyö lähestyy
ja on riisuttava naamiot
tai paettava
pimeisiin metsiin
Mutta ihmeitäkin on
olet paljas
Ja valoheittimen viillot
painuvat ihosi läpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti