Ihmisen perimä on muodostunut vuosimiljoonien kuluessa tarkoituksenmukaiseksi niihin olosuhteisiin missä on kulloinkin oltu. Tähän ihmisen yhteiseen, enemmistön omaavaan perimään kohdistetaan käsite "normaalius", ja harvinaisempia geneettisiä ominaisuuksia, silloin kun niihin liittyy käyttäytymiseen liittyvää poikkeavuutta, kutsutaan lääketieteellisen tradition mukaan häiriöiksi.
Osa ihmisen perimästä on nyky-yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta tarkoituksenmukaista, osa ei. Jos viedään ajatusleikki hurjimmalle tasolle, niin olisiko parempi, että ihminen olisi pienikokoisempi (ei kuluttaisi niin paljoa) älykkäämpi ja ehkä ei niin tunneohjautuva tai liikunnallisesti kykenevä? Tätä kautta ehkä ihmisen geenistöstä (edelleen ollaan ajatusleikki-tasolla) on tavallaan "turhaa", jäännettä.
Mutta vakavasti puhuen, suurin osa siitä on yhteistä esimerkiksi ihmisapinoiden kanssa, tunne-elämä, fyysinen olemus, se on sitä mikä tekee ihmisestä ihmisen, ja on omalla tavallaan normaalia. Mutta entä piirteet, jotka ovat syntyneet myöhempinä aikoina, tai joihin ihmispopulaatiossa oleva geenivaranto tarjoaa muuntelua, vaihtoehtoja, ja jotka ovat yhteisössä haitallisia?
- vallanhalu
- sosiaalisen järjestyksen tarve ja sosiaalisuus yleensä
Kuuluvatko nämä "ihmisyyteen"? Ja jos kuuluvat, niin mikseivät ne kuulu kaikilla? Kummallista kyllä, ihmisiä, joilla on "puutteita" näissä taidoissa (joilla voisi olla merkitystä jossakin hyvin alkukantaisissa oloissa), pidetään outoina, ja luokitellaan jopa sairauksiksi.
1900-luvun aikana syntyi kaksi lääketieteellisen tutkimuksen haaraa, joista toinen hahmotti minuuden kehittymistä, ja siinä tapahtuvia persoonallisuushäiriöitä, ja toinen autistisuutta, jolloin yhteys ulkomaailmaan on neurologisista syistä häiriintynyt.
Tänne väliin syntyi sitten jonkinlainen kiistanalainen kategoria, geenipatteri, jonka omaavilla ihmisillä tuntui olevan "vaikeuksia" ihmissuhteissa, masennusjaksoja ja hormonaalisia erikoisominaisuuksia. Koska lääketieteessä on tapana nimetä poikkeavuuksia häiriöiksi, ja koska ominaisuudesta koitui jotakin ikävää ja koska yhden asiaan perehtyneen tutkijan nimi oli Asperger, alettiin puhua Aspergerin syndroomasta. Nykyisellään henkilö, jolla on "syndrooman" tunnusmerkistöön kuuluvia ominaisuuksia, ja jonka nämä ominaisuudet eivät johdu persoonallisuushäiriöstä, saa herra A:n mukaan nimetyn diagnoosin. Ja syy, kuten sanottua tähän persoonallisuuteen on neurologinen, ei kehityshistoriaan liittyvä.
Minkälainen "häiriö" tämä Asperger nyt sitten on? Asperger ajattelee omilla aivoillaan, eikä pyri ajattelemaan joka miellyttää toisia. "Assit" ovat väkivallan vastaisia. Assit noudattavat sääntöjä. Joillakin on käsittämättömän tarkka muisti. Jotkut ovat erityisen lahjakkaita tietyllä osa-alueella. Assi pystyy keskittymään yhteen asiaan.
Onko tässä kyse häiriöstä ollenkaan? Kaikki nuo edellä mainitut ominaisuudet ovat ihan yksiselitteisesti hyviä. Neurologisesti tyypilliset, "nentit", näyttävät sen sijaan häiriintyneiltä. Väkivaltaan taipuvaisilta, sosiaalisesti ohjautuvilta, asiasta toiseen ja asian viereen hyppelehteviltä, epäsuorasti kommunikoivilta, vallanhaluisilta, omaa etua tavoittelevilta, sääntöjä halveksivilta yksilöiltä.
Autismin tutkimus ja hoito on tärkeää, mutta osa tuosta "autismin kirjoon" kuuluvasta aineksesta pitäisi kokonaan vapauttaa lääketieteellisestä fokuksesta ja alkaa huomioida yhteiskunnassa. Minusta on väärin että ihminen leimataan "sairaaksi" vain joidenkin erityisominaisuuksiensa perusteella, ja vain siksi, että enemmistö ihmisistä on ohjelmoitu toimimaan erilaisela logiikalla. Eihän ihmisiä luokitella seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen tai ihonvärinsä perusteellakaan. Eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti