Tuulinen taivas
riisutut puut
Mietin koska takaisin
mun elämään tuut
Poltetut sillat
poltetun maan
polttomerkkejä
hänen kasvoillaan
Oi jumalani, olen tehnyt niin väärin
niin katkerasti kadun mun syntejäni
Kai piirsin sut niin vahvoin äärin
ettei kuvasi mahtunut raameihin
Silti mietin miksi et koskaan
vastannut kirjeisiin
Niissä kaikki on kerrottu
niin moneen kertaan
Et ehkä halunnut enää sortua
virheisiin:
Musteella kirjoittaa miehelle joka
paperiin vuodatti omaa vertaan
Enkelin silmät
taivaalla hiillosta
Yöt ovat kylmät
sielu pysyy piilossa
maanantai 9. kesäkuuta 2014
Musta laatikko
Lakaisit lehdet
pihan laatoilta roskikseen
Ja otit suuren viinikulauksen
Mieli kiehuu
ja hermot on kiertoradoilla
Keho on kaukana, syksy on nyt
Kaksi viikkoa kaksin
ulkosaarella
Sä tungit ne mustaan laatikkoon
Olen meren pohjassa
hengitän suolaista tuskaa
Sä jäit kiinni kesien aurinkoon
Suljet luukkuja
varmistat ovia
Yksin suuressa talossa
täytit maata, teit minkä voit
Kolme viikkoa kolmisin
selässä puukkoja
Miksi mä kestin sun kimpassa?
Hetken jotakin outoa näkyi sun tutkan ruudulla
mutta jatkoit lentoa kohti huomista
Kadonnut lento
ja musta laatikko merten pohjassa
MUSTA LAATIKKO (versio 0.2)
Intro (Riffi): F#m E H A E H
Verse:
F#m E
Lakaisit lehdet
H
pihan laatoilta roskikseen
A E H
Ja otit suuren viinikulauksen
Mieli kiehuu
ja hermot on kiertoradoilla
Keho on kaukana, syksy on nyt
Chorus:
C#m A
Kaksi viikkoa kaksin
E H
ulkosaarella
A E H
Sä tungit ne mustaan laatikkoon
meren pohjassa
hengitän tuskaa suolaista
A
Sä jäit kiinni kesien aurinkoon
Riffi: F#m E H A E H
Verse:
Suljet luukkuja
varmistat ovia
Yksin suuressa talossa
...-----...
täytit maata, teit minkä voit
Chorus:
Kolme viikkoa kolmisin
niskassa puukkoja
Miksi mä kestin sun kimpassa?
meren pohjassa
hengitän tuskaa suolaista
A
Sä jäit kiinni kesien liimaan
f#m
se ei kuivunut ikuiseen aurinkoon
C-osa:
c#m H
A EHetken jotakin outoa näkyi sun tutkan ruudulla
f#m
mutta lento jatkui et voinut laskeutua
c#m H
A Kadonnut lento ---------------
ja musta laatikko merten pohjassa
Soolo (Chorus + Verse)
Chorus:
Kolme viikkoa kolmisin
niskassa puukkoja
Miten mä kestin sun kimpassa?
meren pohjassa
hengitän tuskaa suolaista
A
Sä jäit kiinni kesien liimaan
f#m
jäit kiinni kesien kiimaan
D
se ei kuivunut ikuiseen aurinkoon
Kaksi viikkoa kaksin
ulkosaarella
Sä tungit ne mustaan laatikkoon
Meren pohjassa hengitän
tuskaa suolaista
Sä jäit kiinni kesien aurinkoon
Riffi-
F#m E H (x 4)
pihan laatoilta roskikseen
Ja otit suuren viinikulauksen
Mieli kiehuu
ja hermot on kiertoradoilla
Keho on kaukana, syksy on nyt
Kaksi viikkoa kaksin
ulkosaarella
Sä tungit ne mustaan laatikkoon
Olen meren pohjassa
hengitän suolaista tuskaa
Sä jäit kiinni kesien aurinkoon
Suljet luukkuja
varmistat ovia
Yksin suuressa talossa
täytit maata, teit minkä voit
Kolme viikkoa kolmisin
selässä puukkoja
Miksi mä kestin sun kimpassa?
Hetken jotakin outoa näkyi sun tutkan ruudulla
mutta jatkoit lentoa kohti huomista
Kadonnut lento
ja musta laatikko merten pohjassa
MUSTA LAATIKKO (versio 0.2)
Intro (Riffi): F#m E H A E H
Verse:
F#m E
Lakaisit lehdet
H
pihan laatoilta roskikseen
A E H
Ja otit suuren viinikulauksen
Mieli kiehuu
ja hermot on kiertoradoilla
Keho on kaukana, syksy on nyt
Chorus:
C#m A
Kaksi viikkoa kaksin
E H
ulkosaarella
A E H
Sä tungit ne mustaan laatikkoon
meren pohjassa
hengitän tuskaa suolaista
A
Sä jäit kiinni kesien aurinkoon
Riffi: F#m E H A E H
Verse:
Suljet luukkuja
varmistat ovia
Yksin suuressa talossa
...-----...
täytit maata, teit minkä voit
Chorus:
Kolme viikkoa kolmisin
niskassa puukkoja
Miksi mä kestin sun kimpassa?
meren pohjassa
hengitän tuskaa suolaista
A
Sä jäit kiinni kesien liimaan
f#m
se ei kuivunut ikuiseen aurinkoon
C-osa:
c#m H
A EHetken jotakin outoa näkyi sun tutkan ruudulla
f#m
mutta lento jatkui et voinut laskeutua
c#m H
A Kadonnut lento ---------------
ja musta laatikko merten pohjassa
Soolo (Chorus + Verse)
Chorus:
Kolme viikkoa kolmisin
niskassa puukkoja
Miten mä kestin sun kimpassa?
meren pohjassa
hengitän tuskaa suolaista
A
Sä jäit kiinni kesien liimaan
f#m
jäit kiinni kesien kiimaan
D
se ei kuivunut ikuiseen aurinkoon
Kaksi viikkoa kaksin
ulkosaarella
Sä tungit ne mustaan laatikkoon
Meren pohjassa hengitän
tuskaa suolaista
Sä jäit kiinni kesien aurinkoon
Riffi-
F#m E H (x 4)
tiistai 10. joulukuuta 2013
Geneettinen muuntelu ihmispopulaatiossa - poikkeusyksilöiden oikeuksista
Ihmisen perimä on muodostunut vuosimiljoonien kuluessa tarkoituksenmukaiseksi niihin olosuhteisiin missä on kulloinkin oltu. Tähän ihmisen yhteiseen, enemmistön omaavaan perimään kohdistetaan käsite "normaalius", ja harvinaisempia geneettisiä ominaisuuksia, silloin kun niihin liittyy käyttäytymiseen liittyvää poikkeavuutta, kutsutaan lääketieteellisen tradition mukaan häiriöiksi.
Osa ihmisen perimästä on nyky-yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta tarkoituksenmukaista, osa ei. Jos viedään ajatusleikki hurjimmalle tasolle, niin olisiko parempi, että ihminen olisi pienikokoisempi (ei kuluttaisi niin paljoa) älykkäämpi ja ehkä ei niin tunneohjautuva tai liikunnallisesti kykenevä? Tätä kautta ehkä ihmisen geenistöstä (edelleen ollaan ajatusleikki-tasolla) on tavallaan "turhaa", jäännettä.
Mutta vakavasti puhuen, suurin osa siitä on yhteistä esimerkiksi ihmisapinoiden kanssa, tunne-elämä, fyysinen olemus, se on sitä mikä tekee ihmisestä ihmisen, ja on omalla tavallaan normaalia. Mutta entä piirteet, jotka ovat syntyneet myöhempinä aikoina, tai joihin ihmispopulaatiossa oleva geenivaranto tarjoaa muuntelua, vaihtoehtoja, ja jotka ovat yhteisössä haitallisia?
- vallanhalu
- sosiaalisen järjestyksen tarve ja sosiaalisuus yleensä
Kuuluvatko nämä "ihmisyyteen"? Ja jos kuuluvat, niin mikseivät ne kuulu kaikilla? Kummallista kyllä, ihmisiä, joilla on "puutteita" näissä taidoissa (joilla voisi olla merkitystä jossakin hyvin alkukantaisissa oloissa), pidetään outoina, ja luokitellaan jopa sairauksiksi.
1900-luvun aikana syntyi kaksi lääketieteellisen tutkimuksen haaraa, joista toinen hahmotti minuuden kehittymistä, ja siinä tapahtuvia persoonallisuushäiriöitä, ja toinen autistisuutta, jolloin yhteys ulkomaailmaan on neurologisista syistä häiriintynyt.
Tänne väliin syntyi sitten jonkinlainen kiistanalainen kategoria, geenipatteri, jonka omaavilla ihmisillä tuntui olevan "vaikeuksia" ihmissuhteissa, masennusjaksoja ja hormonaalisia erikoisominaisuuksia. Koska lääketieteessä on tapana nimetä poikkeavuuksia häiriöiksi, ja koska ominaisuudesta koitui jotakin ikävää ja koska yhden asiaan perehtyneen tutkijan nimi oli Asperger, alettiin puhua Aspergerin syndroomasta. Nykyisellään henkilö, jolla on "syndrooman" tunnusmerkistöön kuuluvia ominaisuuksia, ja jonka nämä ominaisuudet eivät johdu persoonallisuushäiriöstä, saa herra A:n mukaan nimetyn diagnoosin. Ja syy, kuten sanottua tähän persoonallisuuteen on neurologinen, ei kehityshistoriaan liittyvä.
Minkälainen "häiriö" tämä Asperger nyt sitten on? Asperger ajattelee omilla aivoillaan, eikä pyri ajattelemaan joka miellyttää toisia. "Assit" ovat väkivallan vastaisia. Assit noudattavat sääntöjä. Joillakin on käsittämättömän tarkka muisti. Jotkut ovat erityisen lahjakkaita tietyllä osa-alueella. Assi pystyy keskittymään yhteen asiaan.
Onko tässä kyse häiriöstä ollenkaan? Kaikki nuo edellä mainitut ominaisuudet ovat ihan yksiselitteisesti hyviä. Neurologisesti tyypilliset, "nentit", näyttävät sen sijaan häiriintyneiltä. Väkivaltaan taipuvaisilta, sosiaalisesti ohjautuvilta, asiasta toiseen ja asian viereen hyppelehteviltä, epäsuorasti kommunikoivilta, vallanhaluisilta, omaa etua tavoittelevilta, sääntöjä halveksivilta yksilöiltä.
Autismin tutkimus ja hoito on tärkeää, mutta osa tuosta "autismin kirjoon" kuuluvasta aineksesta pitäisi kokonaan vapauttaa lääketieteellisestä fokuksesta ja alkaa huomioida yhteiskunnassa. Minusta on väärin että ihminen leimataan "sairaaksi" vain joidenkin erityisominaisuuksiensa perusteella, ja vain siksi, että enemmistö ihmisistä on ohjelmoitu toimimaan erilaisela logiikalla. Eihän ihmisiä luokitella seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen tai ihonvärinsä perusteellakaan. Eihän?
Osa ihmisen perimästä on nyky-yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta tarkoituksenmukaista, osa ei. Jos viedään ajatusleikki hurjimmalle tasolle, niin olisiko parempi, että ihminen olisi pienikokoisempi (ei kuluttaisi niin paljoa) älykkäämpi ja ehkä ei niin tunneohjautuva tai liikunnallisesti kykenevä? Tätä kautta ehkä ihmisen geenistöstä (edelleen ollaan ajatusleikki-tasolla) on tavallaan "turhaa", jäännettä.
Mutta vakavasti puhuen, suurin osa siitä on yhteistä esimerkiksi ihmisapinoiden kanssa, tunne-elämä, fyysinen olemus, se on sitä mikä tekee ihmisestä ihmisen, ja on omalla tavallaan normaalia. Mutta entä piirteet, jotka ovat syntyneet myöhempinä aikoina, tai joihin ihmispopulaatiossa oleva geenivaranto tarjoaa muuntelua, vaihtoehtoja, ja jotka ovat yhteisössä haitallisia?
- vallanhalu
- sosiaalisen järjestyksen tarve ja sosiaalisuus yleensä
Kuuluvatko nämä "ihmisyyteen"? Ja jos kuuluvat, niin mikseivät ne kuulu kaikilla? Kummallista kyllä, ihmisiä, joilla on "puutteita" näissä taidoissa (joilla voisi olla merkitystä jossakin hyvin alkukantaisissa oloissa), pidetään outoina, ja luokitellaan jopa sairauksiksi.
1900-luvun aikana syntyi kaksi lääketieteellisen tutkimuksen haaraa, joista toinen hahmotti minuuden kehittymistä, ja siinä tapahtuvia persoonallisuushäiriöitä, ja toinen autistisuutta, jolloin yhteys ulkomaailmaan on neurologisista syistä häiriintynyt.
Tänne väliin syntyi sitten jonkinlainen kiistanalainen kategoria, geenipatteri, jonka omaavilla ihmisillä tuntui olevan "vaikeuksia" ihmissuhteissa, masennusjaksoja ja hormonaalisia erikoisominaisuuksia. Koska lääketieteessä on tapana nimetä poikkeavuuksia häiriöiksi, ja koska ominaisuudesta koitui jotakin ikävää ja koska yhden asiaan perehtyneen tutkijan nimi oli Asperger, alettiin puhua Aspergerin syndroomasta. Nykyisellään henkilö, jolla on "syndrooman" tunnusmerkistöön kuuluvia ominaisuuksia, ja jonka nämä ominaisuudet eivät johdu persoonallisuushäiriöstä, saa herra A:n mukaan nimetyn diagnoosin. Ja syy, kuten sanottua tähän persoonallisuuteen on neurologinen, ei kehityshistoriaan liittyvä.
Minkälainen "häiriö" tämä Asperger nyt sitten on? Asperger ajattelee omilla aivoillaan, eikä pyri ajattelemaan joka miellyttää toisia. "Assit" ovat väkivallan vastaisia. Assit noudattavat sääntöjä. Joillakin on käsittämättömän tarkka muisti. Jotkut ovat erityisen lahjakkaita tietyllä osa-alueella. Assi pystyy keskittymään yhteen asiaan.
Onko tässä kyse häiriöstä ollenkaan? Kaikki nuo edellä mainitut ominaisuudet ovat ihan yksiselitteisesti hyviä. Neurologisesti tyypilliset, "nentit", näyttävät sen sijaan häiriintyneiltä. Väkivaltaan taipuvaisilta, sosiaalisesti ohjautuvilta, asiasta toiseen ja asian viereen hyppelehteviltä, epäsuorasti kommunikoivilta, vallanhaluisilta, omaa etua tavoittelevilta, sääntöjä halveksivilta yksilöiltä.
Autismin tutkimus ja hoito on tärkeää, mutta osa tuosta "autismin kirjoon" kuuluvasta aineksesta pitäisi kokonaan vapauttaa lääketieteellisestä fokuksesta ja alkaa huomioida yhteiskunnassa. Minusta on väärin että ihminen leimataan "sairaaksi" vain joidenkin erityisominaisuuksiensa perusteella, ja vain siksi, että enemmistö ihmisistä on ohjelmoitu toimimaan erilaisela logiikalla. Eihän ihmisiä luokitella seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen tai ihonvärinsä perusteellakaan. Eihän?
Perustulolla ja tehokkaalla julkissektorilla kuromaan kestävyysvajetta
Demokratiaan ja vapaaseen taloudelliseen kilpailuun perustuva yhteiskunta on kestävin ja voimakkain ratkaisu ihmisten yhteiselämän järjestämiseksi. Järjestetyt niin sanotut "sosialistiset" kokeilut eivät ole osoittautuneet elinkelpoisiksi. Sovellettuja sosialismikokeiluja on toki tehty esimerkiksi Britanniassa, ja varsinkin Pohjoismaissa, joissa malli osoittautui jopa onnistuneeksi, ainakin määräaikaisena ja tietyssä maailmanpoliittisessa tilanteessa mahdollisena.
Kaikki viittaa siihen, että maailma on menossa vain yhteen suuntaan, vapaaseen kauppaan ja markkinatalouteen, ja demokraattiseen hallintoon. Mutta pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusideologia olisi silti tehokas ja briljantti täydennys tuohon suuntaukseen. Sellaisena, kuin se aikanaan on ollut, ei sitä voida jatkaa.
Hyvinvointivaltio-mallin (ehkä pitäisi hylätä tämä käsite, vaan puhua jonkinlaisesta kompensatoris-komplementaarisesta valtiomallista) peruslähtökohtina pitäisi olla tehokkaat ja tarkoituksenmukaiset julkiset palvelut ja tehokas orgaaninen tulonsiirtomalli.
Ainoa kestävä tie sosiaalisen oikeudenmukaisuuden turvaamiseen on vastikkeeton henkilökohtainen sosiaaliturva. Mutta riittävää, kattavaa sosiaaliturvaa, sellaista ei nykyoloissa pystytä tuottamaan, jollei sitten jonkin luonnonvaran myötä rahaa tipu suoranaisesti ihmisten päälle, kuten Norjassa. Markkinatalouden perusprinsiippi on se, että ihmisten on saatava rikastua, ja rikkaiden pitää saada rikastua vielä lisää. Pääomat täytyy saada liikkeelle, ja jos tulosta rokotetaan liikaa, rahavirta tyrehtyy.
Perustulomallin pitäisi olla sellainen, että se ei kuormita liiaksi valtion taloutta, eikä lähtökohtaisesti tue ihmisen passivoitumista tekemättömyyteen - tai tekemättömyyteen rahan ansaitsemismielessä, periaatteessahan valtiolle ei kuulu mihin ihmiset vapaa-aikansa käyttävät. Useimmat ihmiset keksivät hyödyllistä ja järkevää tekemistä myös rahatalouden ulkopuolella. Yksinkertaisesti, koska talousjärjestelmä ei pysty tuottamaan kaikille ihmisille riittävää tuloa, sitä on kompensoitava antamalla kaikille ihmisille tietty summa rahaa - lopusta elannostaan ihmiset saavat sitten pääsääntöisesti huolehtia itse.
Yhteiskunnan kannattaa myös järjestää palveluita, ihan sen tähden, että markkinat eivät vaan kerta kaikkiaan osaa hoitaa muutamia kriittisiä tehtäviä. Siksi pitäisi kehittää palveluita, jotka toimivat ihan oikeasti tehokkaasti ja tarvelähtöisesti. Pohjoismaiseen sosialismiin kuuluva holtiton julkisten rahojen tuhlaus järjettömään hallintoon ei voi olla mikään malli yhtään minnekään.
Politiikassa pitäisi nyt kerta kaikkiaan lopettaa paskanjauhaminen, ja kilometrikorvauksilla ja maahanmuuttaja-asioilla näpertely sekä alkaa luoda Suomeen yhteiskunnallinen rakenne, josta muuallakin maailmassa voitaisiin ottaa mallia.
Kaikki viittaa siihen, että maailma on menossa vain yhteen suuntaan, vapaaseen kauppaan ja markkinatalouteen, ja demokraattiseen hallintoon. Mutta pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusideologia olisi silti tehokas ja briljantti täydennys tuohon suuntaukseen. Sellaisena, kuin se aikanaan on ollut, ei sitä voida jatkaa.
Hyvinvointivaltio-mallin (ehkä pitäisi hylätä tämä käsite, vaan puhua jonkinlaisesta kompensatoris-komplementaarisesta valtiomallista) peruslähtökohtina pitäisi olla tehokkaat ja tarkoituksenmukaiset julkiset palvelut ja tehokas orgaaninen tulonsiirtomalli.
Ainoa kestävä tie sosiaalisen oikeudenmukaisuuden turvaamiseen on vastikkeeton henkilökohtainen sosiaaliturva. Mutta riittävää, kattavaa sosiaaliturvaa, sellaista ei nykyoloissa pystytä tuottamaan, jollei sitten jonkin luonnonvaran myötä rahaa tipu suoranaisesti ihmisten päälle, kuten Norjassa. Markkinatalouden perusprinsiippi on se, että ihmisten on saatava rikastua, ja rikkaiden pitää saada rikastua vielä lisää. Pääomat täytyy saada liikkeelle, ja jos tulosta rokotetaan liikaa, rahavirta tyrehtyy.
Perustulomallin pitäisi olla sellainen, että se ei kuormita liiaksi valtion taloutta, eikä lähtökohtaisesti tue ihmisen passivoitumista tekemättömyyteen - tai tekemättömyyteen rahan ansaitsemismielessä, periaatteessahan valtiolle ei kuulu mihin ihmiset vapaa-aikansa käyttävät. Useimmat ihmiset keksivät hyödyllistä ja järkevää tekemistä myös rahatalouden ulkopuolella. Yksinkertaisesti, koska talousjärjestelmä ei pysty tuottamaan kaikille ihmisille riittävää tuloa, sitä on kompensoitava antamalla kaikille ihmisille tietty summa rahaa - lopusta elannostaan ihmiset saavat sitten pääsääntöisesti huolehtia itse.
Yhteiskunnan kannattaa myös järjestää palveluita, ihan sen tähden, että markkinat eivät vaan kerta kaikkiaan osaa hoitaa muutamia kriittisiä tehtäviä. Siksi pitäisi kehittää palveluita, jotka toimivat ihan oikeasti tehokkaasti ja tarvelähtöisesti. Pohjoismaiseen sosialismiin kuuluva holtiton julkisten rahojen tuhlaus järjettömään hallintoon ei voi olla mikään malli yhtään minnekään.
Politiikassa pitäisi nyt kerta kaikkiaan lopettaa paskanjauhaminen, ja kilometrikorvauksilla ja maahanmuuttaja-asioilla näpertely sekä alkaa luoda Suomeen yhteiskunnallinen rakenne, josta muuallakin maailmassa voitaisiin ottaa mallia.
Väkivallan puolesta, ei ketään vastaan
Koska viime päivinä on tuomittu Tampereen itsenäisyysjuhlan yhteydessä ilmennyt mellakointi erityisesti niihin liittyneen väkivaltaisuuden vuoksi, haluaisin avata tässä kirjoituksessa väkivallan asemaa demokraattisessa järjestelmässä. Se, mitä haluan sanoa, että väkivalta väkivallan vuoksi on äärimmäisen olennainen ja tärkeä elementti nykyisessä historiallisessa tilanteessa.
Tämä johtuu siitä, että väkivalta sinänsä on myös valtiollisen järjestelmän ydin. Valtiollisen järjestelmän keskeinen ja aina voimassa oleva tarkoitus on suojella yhteisiä pelisääntöjä, joiden avulla yhteiskunta toimii tehokkaimmalla ja kilpailukykyisimmällä tavalla. Keskeinen tapa sääntöjen hallintaan on väkivallan monopolisointi, eli väkivallan kieltäminen, torjuminen ja sanktiointi. Valtiollisen järjestelmän on kuitenkin oltava legitiimi, muuten sen mahdollisesti harjoittamaa väkivaltaakaan ei voida pitää legitiiminä.
Perinteisesti väkivallan monopoli on, ainakin nimellisesti, jalkautettu kansallisvaltioille. Kansallisvaltiot kasvoivat muotoonsa kahdesta suunnasta: 1) ylhäältä päin, eli ei-legitiimien väkivaltaan perustuvien imperiumien, monarkkien, kirkon ja muiden rosvojoukkojen hallitsemien järjestelmien hajotessa ja 2) alhaalta päin, eli legitiimien, kulttuuriin ja kansanvaltaiseen päätöksentekoon perustuvien yksiköiden yhteenliittymistä.
Väkivallan monopolisointi sisältää kuitenkin uhkakuvan: jos yhteiskunta on legitiimi ja sillä on tehokas väkivaltakoneisto, niin mikä estää väkivaltakoneistoa ottamasta valtaa itselleen, ja mikä silloin suojelee valtion legitiimyttä?
Vastaus on: vain ulkopuolinen väkivallan uhka. Vuoteen 1945, eli ensimmäisen atomipommin pudottamiseen asti tuota uhkaa edusti sodankäynti. Pelko ulkopuolisesta uhasta piti eliitin varpaillaan, eli aikaa myöden syntyi ainakin jossain määrin terve, demokratiaan ja vapaaseen taloudelliseen kilpailuun perustuva länsimainen yhteiskuntamuoto, joka pystyy ylläpitämään rauhaa, ratkomaan ongelmia ja tarjoamaan hyvinvointia ja ihmisarvoista elämää.
Ydinaseiden kehittymisen myötä tilanne muuttui täydellisesti. Sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä, jota kokeiltiin jota kuinkin täydellisen epäonnistuneesti Neuvostoliitossa, vaikka tarjosi kurjuutta ja sortoa, edusti kuitenkin tietynlaista vaihtoehtoa. Sosialistinen blokki piti lännen valtaapitävät kurissa. Kansalla oli aina mahdollisuus sanoa: "Jos ette ole kunnolla, niin olemme valmiita kokeilemaan jotakin muuta". Länsimaiselle järjestelmälle islam on ehkä nykyään kovaääninen, mutta voimiltaan säälittävän heikko vastustaja. Islam on keskiaika jossa on internet. Kukaan ei halua sinne, sinne joudutaan.
Neuvostoliiton romahdus 1990-luvun alussa muutti maailmanpoliittisen tilanteen. Nyt on ilmiselvää että maailma on menossa vain yhteen suuntaan, vapaaseen kauppaan ja markkinatalouteen, ja demokraattiseen hallintoon. En myöskään usko, että länsimaisella kulttuurilla on vaikeuksia alistaa ja laimentaa niitä voimia jotka taistelevat meidän järjestelmäämme vastaan.
Tässä voittokulussa on ratkaistava sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja myös demokratian kysymykset, mutta mielenkiintoisin tulevaisuuden haaste tulee koskemaan tuossa kirjoituksen alussa mainittua alkuperäistä väkivallan ja legitimiteetin dilemmaa. Nimittäin siinä vaiheessa kun meillä on täydellinen väkivallan monopoli, ihmiskunnan taru on yksinkertaisesti lopussa. Poliisi ottaa vallan eikä sitä saa siltä pois, koska kansalla ei ole aseita.
Tämän vuoksi väkivalta on lopulta ainoa tapa haastaa olemassa oleva valtarakenne. Siksi kadulla anarkistisesti riehuvat väkivaltaiset hulinoitsijat, terroristit ja aggressiiviset rosvovaltiot ovat tärkeitä: ne tukevat yhteiskunnan legitiimiyttä ja pitävät väkivaltakoneistot demokraattisessa hallinnassa. Uskonkin, että olemme siirtymässä pysyvästi yhteiskunnallisen epävakauden aikaan, mellakoinnit ja vastaavan kaltaiset tapahtumat tulevat yleistymään.
Liiallinen sekasorto on tosin vaarallista. Lyhyellä tähtäimellä väkivallan käyttö, turvattomuus ja siihen liittyvä kansalaisten valvonta, joka esimerkiksi lisääntyi WTC-iskujen yhteydessä, tuottavat demokratiavajetta, mutta loppujen lopuksi valtion on osoitettava "hyvyyttään" saavuttakseen kansakunnan luottamuksen, jos uhka ei ole jatkuvaa.
Vaikka ihmiskunnan saavutukset ovat huikaisevia, vaikea uskoa että ainakaan lyhyellä tähtäimellä syntyy toisistaan riippumattomia tasavahvoja väkivaltakoneistoja, joilla olisi mahdollisuus suojata yhteiskunnan legitimiteettiä. Siksi siihen asti on hyväksyttävä ja tavallaan kunnioitettava sitä tosiasiaa, että arvaamaton yhteiskunnallinen väkivalta putkahtaa maailmalla esiin aina silloin tällöin.
Tämä johtuu siitä, että väkivalta sinänsä on myös valtiollisen järjestelmän ydin. Valtiollisen järjestelmän keskeinen ja aina voimassa oleva tarkoitus on suojella yhteisiä pelisääntöjä, joiden avulla yhteiskunta toimii tehokkaimmalla ja kilpailukykyisimmällä tavalla. Keskeinen tapa sääntöjen hallintaan on väkivallan monopolisointi, eli väkivallan kieltäminen, torjuminen ja sanktiointi. Valtiollisen järjestelmän on kuitenkin oltava legitiimi, muuten sen mahdollisesti harjoittamaa väkivaltaakaan ei voida pitää legitiiminä.
Perinteisesti väkivallan monopoli on, ainakin nimellisesti, jalkautettu kansallisvaltioille. Kansallisvaltiot kasvoivat muotoonsa kahdesta suunnasta: 1) ylhäältä päin, eli ei-legitiimien väkivaltaan perustuvien imperiumien, monarkkien, kirkon ja muiden rosvojoukkojen hallitsemien järjestelmien hajotessa ja 2) alhaalta päin, eli legitiimien, kulttuuriin ja kansanvaltaiseen päätöksentekoon perustuvien yksiköiden yhteenliittymistä.
Väkivallan monopolisointi sisältää kuitenkin uhkakuvan: jos yhteiskunta on legitiimi ja sillä on tehokas väkivaltakoneisto, niin mikä estää väkivaltakoneistoa ottamasta valtaa itselleen, ja mikä silloin suojelee valtion legitiimyttä?
Vastaus on: vain ulkopuolinen väkivallan uhka. Vuoteen 1945, eli ensimmäisen atomipommin pudottamiseen asti tuota uhkaa edusti sodankäynti. Pelko ulkopuolisesta uhasta piti eliitin varpaillaan, eli aikaa myöden syntyi ainakin jossain määrin terve, demokratiaan ja vapaaseen taloudelliseen kilpailuun perustuva länsimainen yhteiskuntamuoto, joka pystyy ylläpitämään rauhaa, ratkomaan ongelmia ja tarjoamaan hyvinvointia ja ihmisarvoista elämää.
Ydinaseiden kehittymisen myötä tilanne muuttui täydellisesti. Sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä, jota kokeiltiin jota kuinkin täydellisen epäonnistuneesti Neuvostoliitossa, vaikka tarjosi kurjuutta ja sortoa, edusti kuitenkin tietynlaista vaihtoehtoa. Sosialistinen blokki piti lännen valtaapitävät kurissa. Kansalla oli aina mahdollisuus sanoa: "Jos ette ole kunnolla, niin olemme valmiita kokeilemaan jotakin muuta". Länsimaiselle järjestelmälle islam on ehkä nykyään kovaääninen, mutta voimiltaan säälittävän heikko vastustaja. Islam on keskiaika jossa on internet. Kukaan ei halua sinne, sinne joudutaan.
Neuvostoliiton romahdus 1990-luvun alussa muutti maailmanpoliittisen tilanteen. Nyt on ilmiselvää että maailma on menossa vain yhteen suuntaan, vapaaseen kauppaan ja markkinatalouteen, ja demokraattiseen hallintoon. En myöskään usko, että länsimaisella kulttuurilla on vaikeuksia alistaa ja laimentaa niitä voimia jotka taistelevat meidän järjestelmäämme vastaan.
Tässä voittokulussa on ratkaistava sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja myös demokratian kysymykset, mutta mielenkiintoisin tulevaisuuden haaste tulee koskemaan tuossa kirjoituksen alussa mainittua alkuperäistä väkivallan ja legitimiteetin dilemmaa. Nimittäin siinä vaiheessa kun meillä on täydellinen väkivallan monopoli, ihmiskunnan taru on yksinkertaisesti lopussa. Poliisi ottaa vallan eikä sitä saa siltä pois, koska kansalla ei ole aseita.
Tämän vuoksi väkivalta on lopulta ainoa tapa haastaa olemassa oleva valtarakenne. Siksi kadulla anarkistisesti riehuvat väkivaltaiset hulinoitsijat, terroristit ja aggressiiviset rosvovaltiot ovat tärkeitä: ne tukevat yhteiskunnan legitiimiyttä ja pitävät väkivaltakoneistot demokraattisessa hallinnassa. Uskonkin, että olemme siirtymässä pysyvästi yhteiskunnallisen epävakauden aikaan, mellakoinnit ja vastaavan kaltaiset tapahtumat tulevat yleistymään.
Liiallinen sekasorto on tosin vaarallista. Lyhyellä tähtäimellä väkivallan käyttö, turvattomuus ja siihen liittyvä kansalaisten valvonta, joka esimerkiksi lisääntyi WTC-iskujen yhteydessä, tuottavat demokratiavajetta, mutta loppujen lopuksi valtion on osoitettava "hyvyyttään" saavuttakseen kansakunnan luottamuksen, jos uhka ei ole jatkuvaa.
Vaikka ihmiskunnan saavutukset ovat huikaisevia, vaikea uskoa että ainakaan lyhyellä tähtäimellä syntyy toisistaan riippumattomia tasavahvoja väkivaltakoneistoja, joilla olisi mahdollisuus suojata yhteiskunnan legitimiteettiä. Siksi siihen asti on hyväksyttävä ja tavallaan kunnioitettava sitä tosiasiaa, että arvaamaton yhteiskunnallinen väkivalta putkahtaa maailmalla esiin aina silloin tällöin.
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Sarajevo
Modern folk pop 4/4, medium fast tempo
Miksi samaa rataa
naakat väsyneet
on nää kerrostalot
monta kertaa kiertäneet
Synnit alkaa ovenpieliin pinttymään
liian harvoin auran ympärilläs nään
Onkohan sulla täällä tilaa hengittää
vaik itse koitan pidättää
Baby pliis
lähdetään
unelmiis
heittäydytään
Baby pliis
kaikki särjetään
Ja itketään
ja leikitään
Ja mä
haluan vain
että silmäs säteilee
ja että meri helmeilee
Ja mä
haluan vain
että hiukset hulmuilee
ja maa vähän tärisee
(vain kitara)
Muistatko, maailma tuli kylään
Hertsegovinaan
Teeveet ikkunoinaan
radiot ovinaan
Mietin Sarajevon tarkka-ampujaa
Kuumat päivät oottaa katollaan
Ehkä armahdusta toivovaa
ehkä jotain omaa porukkaa
Aina pitkää tukkaa
kauan harjataan
Mut vanhat synnit
vielä takkuavat vaan
Baby pliis
lähdetään
unelmiis
heittäydytään
Baby pliis
kaikki särjetään
Ja itketään
ja leikitään
Ja mä
haluan vain
että silmäs säteilee
ja että meri helmeilee
Miksi samaa rataa
naakat väsyneet
on nää kerrostalot
monta kertaa kiertäneet
Synnit alkaa ovenpieliin pinttymään
liian harvoin auran ympärilläs nään
Onkohan sulla täällä tilaa hengittää
vaik itse koitan pidättää
Baby pliis
lähdetään
unelmiis
heittäydytään
Baby pliis
kaikki särjetään
Ja itketään
ja leikitään
Ja mä
haluan vain
että silmäs säteilee
ja että meri helmeilee
Ja mä
haluan vain
että hiukset hulmuilee
ja maa vähän tärisee
(vain kitara)
Muistatko, maailma tuli kylään
Hertsegovinaan
Teeveet ikkunoinaan
radiot ovinaan
Mietin Sarajevon tarkka-ampujaa
Kuumat päivät oottaa katollaan
Ehkä armahdusta toivovaa
ehkä jotain omaa porukkaa
Aina pitkää tukkaa
kauan harjataan
Mut vanhat synnit
vielä takkuavat vaan
Baby pliis
lähdetään
unelmiis
heittäydytään
Baby pliis
kaikki särjetään
Ja itketään
ja leikitään
Ja mä
haluan vain
että silmäs säteilee
ja että meri helmeilee
KOKKI JA PUTKIMIES
Folk rock 4/4, medium tempo
INTRO (C-OSA)
F
Oon vain joissain
dm
maailmoissain
G
Tänään nyt
E am
en missään milloinkaan
VERSE
am
On mennyt sunnuntai
em
samaan turhuuteen
G
eikä päivää seuraavaa
D
olekaan
Puistonpenkkien
laudat kastuneet
varisevat ruohikkoon
F
Hän ja hänen mies
C
kulkee baariin
dm
Ja ottaa sieltä pöydän
G
syrjäisän
Ihmettelet miksei piittaa
kenen kanssa yönsä viettää hän
On mennyt maanantai
hyödyn lippaaseen
alan päivää seuraavaa
pusertaa
Puistonpenkkien
jalat kiertyneet
tasapainoilevat
itsekseen
Hän ja hänen mies
yhä jatkaa
Odysseiaa
urheaa
Jos kysyy siltä
mitä sä duunaat?
Tämän tarinan kuulla saa:
"Me oltiin ennen malli ja merimies
nyt me ollaan kokki ja putkimies
Tässä iltaa istutaan
ja rentoudutaan
Mun mies on ryhmän esimies
me ollaan kalat ja vesimies
Nyt hiukan lomaillaan
ja irtaudutaan"
Malli ja sen mies
tiistai-illan
vielä täyttävät
sen kuppilan
Jos toinen samanlainen
sattuu pöytään
he kuuluttaa taas tarinan:
"Me oltiin kokki ja putkimies
nyt me ollaan malli ja merimies
Tässä iltaa istutaan
ja humallutaan
Mun mies on helvetin ovimies
me ollaan susi ja jousimies
Nyt rankasti ryypätään
ja irtaudutaan"
Lapset nousee yksin kouluun
selvät viikot päättyy jouluun
Tuuli viuhuu
eteisaulaan
oudot läiskät
nousee kaulaan
"Me oltiin ennen malli ja merimies
nyt me ollaan kokki ja putkimies
Tässä iltaa istutaan
ja rentoudutaan
Mun mies on ryhmän esimies
me ollaan kalat ja vesimies
Nyt hiukan lomaillaan
ja irtaudutaan"
Tuuli viuhuu
eteisaulaan
oudot läiskät
nousee kaulaan
Oon vain joissain
maailmoissain
Tänään nyt
en missään milloinkaan
INTRO (C-OSA)
VERSE
BRIDE
VERSE
BRIDGE
CHORUS
SOOLO (VERSE)
BRIDGE
CHORUS
C-OSA
CHORUS
C-OSA
C-OSA
OUTTRO
INTRO (C-OSA)
F
Oon vain joissain
dm
maailmoissain
G
Tänään nyt
E am
en missään milloinkaan
VERSE
am
On mennyt sunnuntai
em
samaan turhuuteen
G
eikä päivää seuraavaa
D
olekaan
Puistonpenkkien
laudat kastuneet
varisevat ruohikkoon
F
Hän ja hänen mies
C
kulkee baariin
dm
Ja ottaa sieltä pöydän
G
syrjäisän
Ihmettelet miksei piittaa
kenen kanssa yönsä viettää hän
On mennyt maanantai
hyödyn lippaaseen
alan päivää seuraavaa
pusertaa
Puistonpenkkien
jalat kiertyneet
tasapainoilevat
itsekseen
Hän ja hänen mies
yhä jatkaa
Odysseiaa
urheaa
Jos kysyy siltä
mitä sä duunaat?
Tämän tarinan kuulla saa:
"Me oltiin ennen malli ja merimies
nyt me ollaan kokki ja putkimies
Tässä iltaa istutaan
ja rentoudutaan
Mun mies on ryhmän esimies
me ollaan kalat ja vesimies
Nyt hiukan lomaillaan
ja irtaudutaan"
Malli ja sen mies
tiistai-illan
vielä täyttävät
sen kuppilan
Jos toinen samanlainen
sattuu pöytään
he kuuluttaa taas tarinan:
"Me oltiin kokki ja putkimies
nyt me ollaan malli ja merimies
Tässä iltaa istutaan
ja humallutaan
Mun mies on helvetin ovimies
me ollaan susi ja jousimies
Nyt rankasti ryypätään
ja irtaudutaan"
Lapset nousee yksin kouluun
selvät viikot päättyy jouluun
Tuuli viuhuu
eteisaulaan
oudot läiskät
nousee kaulaan
"Me oltiin ennen malli ja merimies
nyt me ollaan kokki ja putkimies
Tässä iltaa istutaan
ja rentoudutaan
Mun mies on ryhmän esimies
me ollaan kalat ja vesimies
Nyt hiukan lomaillaan
ja irtaudutaan"
Tuuli viuhuu
eteisaulaan
oudot läiskät
nousee kaulaan
Oon vain joissain
maailmoissain
Tänään nyt
en missään milloinkaan
INTRO (C-OSA)
VERSE
BRIDE
VERSE
BRIDGE
CHORUS
SOOLO (VERSE)
BRIDGE
CHORUS
C-OSA
CHORUS
C-OSA
C-OSA
OUTTRO
Tilaa:
Kommentit (Atom)