Ihmisen perimä on muodostunut vuosimiljoonien kuluessa tarkoituksenmukaiseksi niihin olosuhteisiin missä on kulloinkin oltu. Tähän ihmisen yhteiseen, enemmistön omaavaan perimään kohdistetaan käsite "normaalius", ja harvinaisempia geneettisiä ominaisuuksia, silloin kun niihin liittyy käyttäytymiseen liittyvää poikkeavuutta, kutsutaan lääketieteellisen tradition mukaan häiriöiksi.
Osa ihmisen perimästä on nyky-yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta tarkoituksenmukaista, osa ei. Jos viedään ajatusleikki hurjimmalle tasolle, niin olisiko parempi, että ihminen olisi pienikokoisempi (ei kuluttaisi niin paljoa) älykkäämpi ja ehkä ei niin tunneohjautuva tai liikunnallisesti kykenevä? Tätä kautta ehkä ihmisen geenistöstä (edelleen ollaan ajatusleikki-tasolla) on tavallaan "turhaa", jäännettä.
Mutta vakavasti puhuen, suurin osa siitä on yhteistä esimerkiksi ihmisapinoiden kanssa, tunne-elämä, fyysinen olemus, se on sitä mikä tekee ihmisestä ihmisen, ja on omalla tavallaan normaalia. Mutta entä piirteet, jotka ovat syntyneet myöhempinä aikoina, tai joihin ihmispopulaatiossa oleva geenivaranto tarjoaa muuntelua, vaihtoehtoja, ja jotka ovat yhteisössä haitallisia?
- vallanhalu
- sosiaalisen järjestyksen tarve ja sosiaalisuus yleensä
Kuuluvatko nämä "ihmisyyteen"? Ja jos kuuluvat, niin mikseivät ne kuulu kaikilla? Kummallista kyllä, ihmisiä, joilla on "puutteita" näissä taidoissa (joilla voisi olla merkitystä jossakin hyvin alkukantaisissa oloissa), pidetään outoina, ja luokitellaan jopa sairauksiksi.
1900-luvun aikana syntyi kaksi lääketieteellisen tutkimuksen haaraa, joista toinen hahmotti minuuden kehittymistä, ja siinä tapahtuvia persoonallisuushäiriöitä, ja toinen autistisuutta, jolloin yhteys ulkomaailmaan on neurologisista syistä häiriintynyt.
Tänne väliin syntyi sitten jonkinlainen kiistanalainen kategoria, geenipatteri, jonka omaavilla ihmisillä tuntui olevan "vaikeuksia" ihmissuhteissa, masennusjaksoja ja hormonaalisia erikoisominaisuuksia. Koska lääketieteessä on tapana nimetä poikkeavuuksia häiriöiksi, ja koska ominaisuudesta koitui jotakin ikävää ja koska yhden asiaan perehtyneen tutkijan nimi oli Asperger, alettiin puhua Aspergerin syndroomasta. Nykyisellään henkilö, jolla on "syndrooman" tunnusmerkistöön kuuluvia ominaisuuksia, ja jonka nämä ominaisuudet eivät johdu persoonallisuushäiriöstä, saa herra A:n mukaan nimetyn diagnoosin. Ja syy, kuten sanottua tähän persoonallisuuteen on neurologinen, ei kehityshistoriaan liittyvä.
Minkälainen "häiriö" tämä Asperger nyt sitten on? Asperger ajattelee omilla aivoillaan, eikä pyri ajattelemaan joka miellyttää toisia. "Assit" ovat väkivallan vastaisia. Assit noudattavat sääntöjä. Joillakin on käsittämättömän tarkka muisti. Jotkut ovat erityisen lahjakkaita tietyllä osa-alueella. Assi pystyy keskittymään yhteen asiaan.
Onko tässä kyse häiriöstä ollenkaan? Kaikki nuo edellä mainitut ominaisuudet ovat ihan yksiselitteisesti hyviä. Neurologisesti tyypilliset, "nentit", näyttävät sen sijaan häiriintyneiltä. Väkivaltaan taipuvaisilta, sosiaalisesti ohjautuvilta, asiasta toiseen ja asian viereen hyppelehteviltä, epäsuorasti kommunikoivilta, vallanhaluisilta, omaa etua tavoittelevilta, sääntöjä halveksivilta yksilöiltä.
Autismin tutkimus ja hoito on tärkeää, mutta osa tuosta "autismin kirjoon" kuuluvasta aineksesta pitäisi kokonaan vapauttaa lääketieteellisestä fokuksesta ja alkaa huomioida yhteiskunnassa. Minusta on väärin että ihminen leimataan "sairaaksi" vain joidenkin erityisominaisuuksiensa perusteella, ja vain siksi, että enemmistö ihmisistä on ohjelmoitu toimimaan erilaisela logiikalla. Eihän ihmisiä luokitella seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen tai ihonvärinsä perusteellakaan. Eihän?
tiistai 10. joulukuuta 2013
Perustulolla ja tehokkaalla julkissektorilla kuromaan kestävyysvajetta
Demokratiaan ja vapaaseen taloudelliseen kilpailuun perustuva yhteiskunta on kestävin ja voimakkain ratkaisu ihmisten yhteiselämän järjestämiseksi. Järjestetyt niin sanotut "sosialistiset" kokeilut eivät ole osoittautuneet elinkelpoisiksi. Sovellettuja sosialismikokeiluja on toki tehty esimerkiksi Britanniassa, ja varsinkin Pohjoismaissa, joissa malli osoittautui jopa onnistuneeksi, ainakin määräaikaisena ja tietyssä maailmanpoliittisessa tilanteessa mahdollisena.
Kaikki viittaa siihen, että maailma on menossa vain yhteen suuntaan, vapaaseen kauppaan ja markkinatalouteen, ja demokraattiseen hallintoon. Mutta pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusideologia olisi silti tehokas ja briljantti täydennys tuohon suuntaukseen. Sellaisena, kuin se aikanaan on ollut, ei sitä voida jatkaa.
Hyvinvointivaltio-mallin (ehkä pitäisi hylätä tämä käsite, vaan puhua jonkinlaisesta kompensatoris-komplementaarisesta valtiomallista) peruslähtökohtina pitäisi olla tehokkaat ja tarkoituksenmukaiset julkiset palvelut ja tehokas orgaaninen tulonsiirtomalli.
Ainoa kestävä tie sosiaalisen oikeudenmukaisuuden turvaamiseen on vastikkeeton henkilökohtainen sosiaaliturva. Mutta riittävää, kattavaa sosiaaliturvaa, sellaista ei nykyoloissa pystytä tuottamaan, jollei sitten jonkin luonnonvaran myötä rahaa tipu suoranaisesti ihmisten päälle, kuten Norjassa. Markkinatalouden perusprinsiippi on se, että ihmisten on saatava rikastua, ja rikkaiden pitää saada rikastua vielä lisää. Pääomat täytyy saada liikkeelle, ja jos tulosta rokotetaan liikaa, rahavirta tyrehtyy.
Perustulomallin pitäisi olla sellainen, että se ei kuormita liiaksi valtion taloutta, eikä lähtökohtaisesti tue ihmisen passivoitumista tekemättömyyteen - tai tekemättömyyteen rahan ansaitsemismielessä, periaatteessahan valtiolle ei kuulu mihin ihmiset vapaa-aikansa käyttävät. Useimmat ihmiset keksivät hyödyllistä ja järkevää tekemistä myös rahatalouden ulkopuolella. Yksinkertaisesti, koska talousjärjestelmä ei pysty tuottamaan kaikille ihmisille riittävää tuloa, sitä on kompensoitava antamalla kaikille ihmisille tietty summa rahaa - lopusta elannostaan ihmiset saavat sitten pääsääntöisesti huolehtia itse.
Yhteiskunnan kannattaa myös järjestää palveluita, ihan sen tähden, että markkinat eivät vaan kerta kaikkiaan osaa hoitaa muutamia kriittisiä tehtäviä. Siksi pitäisi kehittää palveluita, jotka toimivat ihan oikeasti tehokkaasti ja tarvelähtöisesti. Pohjoismaiseen sosialismiin kuuluva holtiton julkisten rahojen tuhlaus järjettömään hallintoon ei voi olla mikään malli yhtään minnekään.
Politiikassa pitäisi nyt kerta kaikkiaan lopettaa paskanjauhaminen, ja kilometrikorvauksilla ja maahanmuuttaja-asioilla näpertely sekä alkaa luoda Suomeen yhteiskunnallinen rakenne, josta muuallakin maailmassa voitaisiin ottaa mallia.
Kaikki viittaa siihen, että maailma on menossa vain yhteen suuntaan, vapaaseen kauppaan ja markkinatalouteen, ja demokraattiseen hallintoon. Mutta pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusideologia olisi silti tehokas ja briljantti täydennys tuohon suuntaukseen. Sellaisena, kuin se aikanaan on ollut, ei sitä voida jatkaa.
Hyvinvointivaltio-mallin (ehkä pitäisi hylätä tämä käsite, vaan puhua jonkinlaisesta kompensatoris-komplementaarisesta valtiomallista) peruslähtökohtina pitäisi olla tehokkaat ja tarkoituksenmukaiset julkiset palvelut ja tehokas orgaaninen tulonsiirtomalli.
Ainoa kestävä tie sosiaalisen oikeudenmukaisuuden turvaamiseen on vastikkeeton henkilökohtainen sosiaaliturva. Mutta riittävää, kattavaa sosiaaliturvaa, sellaista ei nykyoloissa pystytä tuottamaan, jollei sitten jonkin luonnonvaran myötä rahaa tipu suoranaisesti ihmisten päälle, kuten Norjassa. Markkinatalouden perusprinsiippi on se, että ihmisten on saatava rikastua, ja rikkaiden pitää saada rikastua vielä lisää. Pääomat täytyy saada liikkeelle, ja jos tulosta rokotetaan liikaa, rahavirta tyrehtyy.
Perustulomallin pitäisi olla sellainen, että se ei kuormita liiaksi valtion taloutta, eikä lähtökohtaisesti tue ihmisen passivoitumista tekemättömyyteen - tai tekemättömyyteen rahan ansaitsemismielessä, periaatteessahan valtiolle ei kuulu mihin ihmiset vapaa-aikansa käyttävät. Useimmat ihmiset keksivät hyödyllistä ja järkevää tekemistä myös rahatalouden ulkopuolella. Yksinkertaisesti, koska talousjärjestelmä ei pysty tuottamaan kaikille ihmisille riittävää tuloa, sitä on kompensoitava antamalla kaikille ihmisille tietty summa rahaa - lopusta elannostaan ihmiset saavat sitten pääsääntöisesti huolehtia itse.
Yhteiskunnan kannattaa myös järjestää palveluita, ihan sen tähden, että markkinat eivät vaan kerta kaikkiaan osaa hoitaa muutamia kriittisiä tehtäviä. Siksi pitäisi kehittää palveluita, jotka toimivat ihan oikeasti tehokkaasti ja tarvelähtöisesti. Pohjoismaiseen sosialismiin kuuluva holtiton julkisten rahojen tuhlaus järjettömään hallintoon ei voi olla mikään malli yhtään minnekään.
Politiikassa pitäisi nyt kerta kaikkiaan lopettaa paskanjauhaminen, ja kilometrikorvauksilla ja maahanmuuttaja-asioilla näpertely sekä alkaa luoda Suomeen yhteiskunnallinen rakenne, josta muuallakin maailmassa voitaisiin ottaa mallia.
Väkivallan puolesta, ei ketään vastaan
Koska viime päivinä on tuomittu Tampereen itsenäisyysjuhlan yhteydessä ilmennyt mellakointi erityisesti niihin liittyneen väkivaltaisuuden vuoksi, haluaisin avata tässä kirjoituksessa väkivallan asemaa demokraattisessa järjestelmässä. Se, mitä haluan sanoa, että väkivalta väkivallan vuoksi on äärimmäisen olennainen ja tärkeä elementti nykyisessä historiallisessa tilanteessa.
Tämä johtuu siitä, että väkivalta sinänsä on myös valtiollisen järjestelmän ydin. Valtiollisen järjestelmän keskeinen ja aina voimassa oleva tarkoitus on suojella yhteisiä pelisääntöjä, joiden avulla yhteiskunta toimii tehokkaimmalla ja kilpailukykyisimmällä tavalla. Keskeinen tapa sääntöjen hallintaan on väkivallan monopolisointi, eli väkivallan kieltäminen, torjuminen ja sanktiointi. Valtiollisen järjestelmän on kuitenkin oltava legitiimi, muuten sen mahdollisesti harjoittamaa väkivaltaakaan ei voida pitää legitiiminä.
Perinteisesti väkivallan monopoli on, ainakin nimellisesti, jalkautettu kansallisvaltioille. Kansallisvaltiot kasvoivat muotoonsa kahdesta suunnasta: 1) ylhäältä päin, eli ei-legitiimien väkivaltaan perustuvien imperiumien, monarkkien, kirkon ja muiden rosvojoukkojen hallitsemien järjestelmien hajotessa ja 2) alhaalta päin, eli legitiimien, kulttuuriin ja kansanvaltaiseen päätöksentekoon perustuvien yksiköiden yhteenliittymistä.
Väkivallan monopolisointi sisältää kuitenkin uhkakuvan: jos yhteiskunta on legitiimi ja sillä on tehokas väkivaltakoneisto, niin mikä estää väkivaltakoneistoa ottamasta valtaa itselleen, ja mikä silloin suojelee valtion legitiimyttä?
Vastaus on: vain ulkopuolinen väkivallan uhka. Vuoteen 1945, eli ensimmäisen atomipommin pudottamiseen asti tuota uhkaa edusti sodankäynti. Pelko ulkopuolisesta uhasta piti eliitin varpaillaan, eli aikaa myöden syntyi ainakin jossain määrin terve, demokratiaan ja vapaaseen taloudelliseen kilpailuun perustuva länsimainen yhteiskuntamuoto, joka pystyy ylläpitämään rauhaa, ratkomaan ongelmia ja tarjoamaan hyvinvointia ja ihmisarvoista elämää.
Ydinaseiden kehittymisen myötä tilanne muuttui täydellisesti. Sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä, jota kokeiltiin jota kuinkin täydellisen epäonnistuneesti Neuvostoliitossa, vaikka tarjosi kurjuutta ja sortoa, edusti kuitenkin tietynlaista vaihtoehtoa. Sosialistinen blokki piti lännen valtaapitävät kurissa. Kansalla oli aina mahdollisuus sanoa: "Jos ette ole kunnolla, niin olemme valmiita kokeilemaan jotakin muuta". Länsimaiselle järjestelmälle islam on ehkä nykyään kovaääninen, mutta voimiltaan säälittävän heikko vastustaja. Islam on keskiaika jossa on internet. Kukaan ei halua sinne, sinne joudutaan.
Neuvostoliiton romahdus 1990-luvun alussa muutti maailmanpoliittisen tilanteen. Nyt on ilmiselvää että maailma on menossa vain yhteen suuntaan, vapaaseen kauppaan ja markkinatalouteen, ja demokraattiseen hallintoon. En myöskään usko, että länsimaisella kulttuurilla on vaikeuksia alistaa ja laimentaa niitä voimia jotka taistelevat meidän järjestelmäämme vastaan.
Tässä voittokulussa on ratkaistava sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja myös demokratian kysymykset, mutta mielenkiintoisin tulevaisuuden haaste tulee koskemaan tuossa kirjoituksen alussa mainittua alkuperäistä väkivallan ja legitimiteetin dilemmaa. Nimittäin siinä vaiheessa kun meillä on täydellinen väkivallan monopoli, ihmiskunnan taru on yksinkertaisesti lopussa. Poliisi ottaa vallan eikä sitä saa siltä pois, koska kansalla ei ole aseita.
Tämän vuoksi väkivalta on lopulta ainoa tapa haastaa olemassa oleva valtarakenne. Siksi kadulla anarkistisesti riehuvat väkivaltaiset hulinoitsijat, terroristit ja aggressiiviset rosvovaltiot ovat tärkeitä: ne tukevat yhteiskunnan legitiimiyttä ja pitävät väkivaltakoneistot demokraattisessa hallinnassa. Uskonkin, että olemme siirtymässä pysyvästi yhteiskunnallisen epävakauden aikaan, mellakoinnit ja vastaavan kaltaiset tapahtumat tulevat yleistymään.
Liiallinen sekasorto on tosin vaarallista. Lyhyellä tähtäimellä väkivallan käyttö, turvattomuus ja siihen liittyvä kansalaisten valvonta, joka esimerkiksi lisääntyi WTC-iskujen yhteydessä, tuottavat demokratiavajetta, mutta loppujen lopuksi valtion on osoitettava "hyvyyttään" saavuttakseen kansakunnan luottamuksen, jos uhka ei ole jatkuvaa.
Vaikka ihmiskunnan saavutukset ovat huikaisevia, vaikea uskoa että ainakaan lyhyellä tähtäimellä syntyy toisistaan riippumattomia tasavahvoja väkivaltakoneistoja, joilla olisi mahdollisuus suojata yhteiskunnan legitimiteettiä. Siksi siihen asti on hyväksyttävä ja tavallaan kunnioitettava sitä tosiasiaa, että arvaamaton yhteiskunnallinen väkivalta putkahtaa maailmalla esiin aina silloin tällöin.
Tämä johtuu siitä, että väkivalta sinänsä on myös valtiollisen järjestelmän ydin. Valtiollisen järjestelmän keskeinen ja aina voimassa oleva tarkoitus on suojella yhteisiä pelisääntöjä, joiden avulla yhteiskunta toimii tehokkaimmalla ja kilpailukykyisimmällä tavalla. Keskeinen tapa sääntöjen hallintaan on väkivallan monopolisointi, eli väkivallan kieltäminen, torjuminen ja sanktiointi. Valtiollisen järjestelmän on kuitenkin oltava legitiimi, muuten sen mahdollisesti harjoittamaa väkivaltaakaan ei voida pitää legitiiminä.
Perinteisesti väkivallan monopoli on, ainakin nimellisesti, jalkautettu kansallisvaltioille. Kansallisvaltiot kasvoivat muotoonsa kahdesta suunnasta: 1) ylhäältä päin, eli ei-legitiimien väkivaltaan perustuvien imperiumien, monarkkien, kirkon ja muiden rosvojoukkojen hallitsemien järjestelmien hajotessa ja 2) alhaalta päin, eli legitiimien, kulttuuriin ja kansanvaltaiseen päätöksentekoon perustuvien yksiköiden yhteenliittymistä.
Väkivallan monopolisointi sisältää kuitenkin uhkakuvan: jos yhteiskunta on legitiimi ja sillä on tehokas väkivaltakoneisto, niin mikä estää väkivaltakoneistoa ottamasta valtaa itselleen, ja mikä silloin suojelee valtion legitiimyttä?
Vastaus on: vain ulkopuolinen väkivallan uhka. Vuoteen 1945, eli ensimmäisen atomipommin pudottamiseen asti tuota uhkaa edusti sodankäynti. Pelko ulkopuolisesta uhasta piti eliitin varpaillaan, eli aikaa myöden syntyi ainakin jossain määrin terve, demokratiaan ja vapaaseen taloudelliseen kilpailuun perustuva länsimainen yhteiskuntamuoto, joka pystyy ylläpitämään rauhaa, ratkomaan ongelmia ja tarjoamaan hyvinvointia ja ihmisarvoista elämää.
Ydinaseiden kehittymisen myötä tilanne muuttui täydellisesti. Sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä, jota kokeiltiin jota kuinkin täydellisen epäonnistuneesti Neuvostoliitossa, vaikka tarjosi kurjuutta ja sortoa, edusti kuitenkin tietynlaista vaihtoehtoa. Sosialistinen blokki piti lännen valtaapitävät kurissa. Kansalla oli aina mahdollisuus sanoa: "Jos ette ole kunnolla, niin olemme valmiita kokeilemaan jotakin muuta". Länsimaiselle järjestelmälle islam on ehkä nykyään kovaääninen, mutta voimiltaan säälittävän heikko vastustaja. Islam on keskiaika jossa on internet. Kukaan ei halua sinne, sinne joudutaan.
Neuvostoliiton romahdus 1990-luvun alussa muutti maailmanpoliittisen tilanteen. Nyt on ilmiselvää että maailma on menossa vain yhteen suuntaan, vapaaseen kauppaan ja markkinatalouteen, ja demokraattiseen hallintoon. En myöskään usko, että länsimaisella kulttuurilla on vaikeuksia alistaa ja laimentaa niitä voimia jotka taistelevat meidän järjestelmäämme vastaan.
Tässä voittokulussa on ratkaistava sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja myös demokratian kysymykset, mutta mielenkiintoisin tulevaisuuden haaste tulee koskemaan tuossa kirjoituksen alussa mainittua alkuperäistä väkivallan ja legitimiteetin dilemmaa. Nimittäin siinä vaiheessa kun meillä on täydellinen väkivallan monopoli, ihmiskunnan taru on yksinkertaisesti lopussa. Poliisi ottaa vallan eikä sitä saa siltä pois, koska kansalla ei ole aseita.
Tämän vuoksi väkivalta on lopulta ainoa tapa haastaa olemassa oleva valtarakenne. Siksi kadulla anarkistisesti riehuvat väkivaltaiset hulinoitsijat, terroristit ja aggressiiviset rosvovaltiot ovat tärkeitä: ne tukevat yhteiskunnan legitiimiyttä ja pitävät väkivaltakoneistot demokraattisessa hallinnassa. Uskonkin, että olemme siirtymässä pysyvästi yhteiskunnallisen epävakauden aikaan, mellakoinnit ja vastaavan kaltaiset tapahtumat tulevat yleistymään.
Liiallinen sekasorto on tosin vaarallista. Lyhyellä tähtäimellä väkivallan käyttö, turvattomuus ja siihen liittyvä kansalaisten valvonta, joka esimerkiksi lisääntyi WTC-iskujen yhteydessä, tuottavat demokratiavajetta, mutta loppujen lopuksi valtion on osoitettava "hyvyyttään" saavuttakseen kansakunnan luottamuksen, jos uhka ei ole jatkuvaa.
Vaikka ihmiskunnan saavutukset ovat huikaisevia, vaikea uskoa että ainakaan lyhyellä tähtäimellä syntyy toisistaan riippumattomia tasavahvoja väkivaltakoneistoja, joilla olisi mahdollisuus suojata yhteiskunnan legitimiteettiä. Siksi siihen asti on hyväksyttävä ja tavallaan kunnioitettava sitä tosiasiaa, että arvaamaton yhteiskunnallinen väkivalta putkahtaa maailmalla esiin aina silloin tällöin.
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Sarajevo
Modern folk pop 4/4, medium fast tempo
Miksi samaa rataa
naakat väsyneet
on nää kerrostalot
monta kertaa kiertäneet
Synnit alkaa ovenpieliin pinttymään
liian harvoin auran ympärilläs nään
Onkohan sulla täällä tilaa hengittää
vaik itse koitan pidättää
Baby pliis
lähdetään
unelmiis
heittäydytään
Baby pliis
kaikki särjetään
Ja itketään
ja leikitään
Ja mä
haluan vain
että silmäs säteilee
ja että meri helmeilee
Ja mä
haluan vain
että hiukset hulmuilee
ja maa vähän tärisee
(vain kitara)
Muistatko, maailma tuli kylään
Hertsegovinaan
Teeveet ikkunoinaan
radiot ovinaan
Mietin Sarajevon tarkka-ampujaa
Kuumat päivät oottaa katollaan
Ehkä armahdusta toivovaa
ehkä jotain omaa porukkaa
Aina pitkää tukkaa
kauan harjataan
Mut vanhat synnit
vielä takkuavat vaan
Baby pliis
lähdetään
unelmiis
heittäydytään
Baby pliis
kaikki särjetään
Ja itketään
ja leikitään
Ja mä
haluan vain
että silmäs säteilee
ja että meri helmeilee
Miksi samaa rataa
naakat väsyneet
on nää kerrostalot
monta kertaa kiertäneet
Synnit alkaa ovenpieliin pinttymään
liian harvoin auran ympärilläs nään
Onkohan sulla täällä tilaa hengittää
vaik itse koitan pidättää
Baby pliis
lähdetään
unelmiis
heittäydytään
Baby pliis
kaikki särjetään
Ja itketään
ja leikitään
Ja mä
haluan vain
että silmäs säteilee
ja että meri helmeilee
Ja mä
haluan vain
että hiukset hulmuilee
ja maa vähän tärisee
(vain kitara)
Muistatko, maailma tuli kylään
Hertsegovinaan
Teeveet ikkunoinaan
radiot ovinaan
Mietin Sarajevon tarkka-ampujaa
Kuumat päivät oottaa katollaan
Ehkä armahdusta toivovaa
ehkä jotain omaa porukkaa
Aina pitkää tukkaa
kauan harjataan
Mut vanhat synnit
vielä takkuavat vaan
Baby pliis
lähdetään
unelmiis
heittäydytään
Baby pliis
kaikki särjetään
Ja itketään
ja leikitään
Ja mä
haluan vain
että silmäs säteilee
ja että meri helmeilee
KOKKI JA PUTKIMIES
Folk rock 4/4, medium tempo
INTRO (C-OSA)
F
Oon vain joissain
dm
maailmoissain
G
Tänään nyt
E am
en missään milloinkaan
VERSE
am
On mennyt sunnuntai
em
samaan turhuuteen
G
eikä päivää seuraavaa
D
olekaan
Puistonpenkkien
laudat kastuneet
varisevat ruohikkoon
F
Hän ja hänen mies
C
kulkee baariin
dm
Ja ottaa sieltä pöydän
G
syrjäisän
Ihmettelet miksei piittaa
kenen kanssa yönsä viettää hän
On mennyt maanantai
hyödyn lippaaseen
alan päivää seuraavaa
pusertaa
Puistonpenkkien
jalat kiertyneet
tasapainoilevat
itsekseen
Hän ja hänen mies
yhä jatkaa
Odysseiaa
urheaa
Jos kysyy siltä
mitä sä duunaat?
Tämän tarinan kuulla saa:
"Me oltiin ennen malli ja merimies
nyt me ollaan kokki ja putkimies
Tässä iltaa istutaan
ja rentoudutaan
Mun mies on ryhmän esimies
me ollaan kalat ja vesimies
Nyt hiukan lomaillaan
ja irtaudutaan"
Malli ja sen mies
tiistai-illan
vielä täyttävät
sen kuppilan
Jos toinen samanlainen
sattuu pöytään
he kuuluttaa taas tarinan:
"Me oltiin kokki ja putkimies
nyt me ollaan malli ja merimies
Tässä iltaa istutaan
ja humallutaan
Mun mies on helvetin ovimies
me ollaan susi ja jousimies
Nyt rankasti ryypätään
ja irtaudutaan"
Lapset nousee yksin kouluun
selvät viikot päättyy jouluun
Tuuli viuhuu
eteisaulaan
oudot läiskät
nousee kaulaan
"Me oltiin ennen malli ja merimies
nyt me ollaan kokki ja putkimies
Tässä iltaa istutaan
ja rentoudutaan
Mun mies on ryhmän esimies
me ollaan kalat ja vesimies
Nyt hiukan lomaillaan
ja irtaudutaan"
Tuuli viuhuu
eteisaulaan
oudot läiskät
nousee kaulaan
Oon vain joissain
maailmoissain
Tänään nyt
en missään milloinkaan
INTRO (C-OSA)
VERSE
BRIDE
VERSE
BRIDGE
CHORUS
SOOLO (VERSE)
BRIDGE
CHORUS
C-OSA
CHORUS
C-OSA
C-OSA
OUTTRO
INTRO (C-OSA)
F
Oon vain joissain
dm
maailmoissain
G
Tänään nyt
E am
en missään milloinkaan
VERSE
am
On mennyt sunnuntai
em
samaan turhuuteen
G
eikä päivää seuraavaa
D
olekaan
Puistonpenkkien
laudat kastuneet
varisevat ruohikkoon
F
Hän ja hänen mies
C
kulkee baariin
dm
Ja ottaa sieltä pöydän
G
syrjäisän
Ihmettelet miksei piittaa
kenen kanssa yönsä viettää hän
On mennyt maanantai
hyödyn lippaaseen
alan päivää seuraavaa
pusertaa
Puistonpenkkien
jalat kiertyneet
tasapainoilevat
itsekseen
Hän ja hänen mies
yhä jatkaa
Odysseiaa
urheaa
Jos kysyy siltä
mitä sä duunaat?
Tämän tarinan kuulla saa:
"Me oltiin ennen malli ja merimies
nyt me ollaan kokki ja putkimies
Tässä iltaa istutaan
ja rentoudutaan
Mun mies on ryhmän esimies
me ollaan kalat ja vesimies
Nyt hiukan lomaillaan
ja irtaudutaan"
Malli ja sen mies
tiistai-illan
vielä täyttävät
sen kuppilan
Jos toinen samanlainen
sattuu pöytään
he kuuluttaa taas tarinan:
"Me oltiin kokki ja putkimies
nyt me ollaan malli ja merimies
Tässä iltaa istutaan
ja humallutaan
Mun mies on helvetin ovimies
me ollaan susi ja jousimies
Nyt rankasti ryypätään
ja irtaudutaan"
Lapset nousee yksin kouluun
selvät viikot päättyy jouluun
Tuuli viuhuu
eteisaulaan
oudot läiskät
nousee kaulaan
"Me oltiin ennen malli ja merimies
nyt me ollaan kokki ja putkimies
Tässä iltaa istutaan
ja rentoudutaan
Mun mies on ryhmän esimies
me ollaan kalat ja vesimies
Nyt hiukan lomaillaan
ja irtaudutaan"
Tuuli viuhuu
eteisaulaan
oudot läiskät
nousee kaulaan
Oon vain joissain
maailmoissain
Tänään nyt
en missään milloinkaan
INTRO (C-OSA)
VERSE
BRIDE
VERSE
BRIDGE
CHORUS
SOOLO (VERSE)
BRIDGE
CHORUS
C-OSA
CHORUS
C-OSA
C-OSA
OUTTRO
Chinatown
Country pop 4/4, medium tempo
VERSE
Ostin firman kaiken tuhlasin
sain vain alkupaketin
Joskus hajoaa kai muovikin
jos sitä kaupaksi ei saa
CHORUS
Tämä on
Chinatown
ja sattuma heikkoa huimaa
Loistava
Chinatown
viimeinen mahdollisuus
Miksi suunnitelmat uppoaa
kun tulva huuhtoo maisemaa
Miksi jalat alkaa polttamaan
maata kuivankarheaa
On jossain
Chinatown
ja yltiöpäisille
turvaa
Loistava
Chinatown
sattuman mahdollisuus
C-OSA
Juon paljon keskikaljaa
ja itken niityt tulvimaan
Jossain on
Chinatown
ja sattuma heikkoa huimaa
Loistava
Chinatown
viimeinen mahdollisuus
Tämä on
Chinatown
ja yltiöpäisille
turvaa
Loistava
Chinatown
sattuman mahdollisuus
CHINATOWN
riffi
*****
f#m E f#m E
verse (1)
*****
f#m E
Ostin firman kaiken tuhlasin
f#m E
sain vain alkupaketin
f#m E
Joskus maatua voi muovikin
f#m E
jos sitä kaupaksi ei saa
chorus (1)
******
Tämä on
D
Chinatown
c#m
ja sattuma heikkoa huimaa
Loistava
H
Chinatown
viimeinen mahdollisuus
riffi
*****
f#m E f#m E
verse 2
*****
f#m E
Miksi suunnitelmat uppoaa
f#m E
kun tulva huuhtoo maisemaa
f#m E
Miksi jalat alkaa polttamaan
f#m E
maata kuivankarheaa
On jossain
Chinatown
ja yltiöpäisille
turvaa
Loistava
Chinatown
sattuman mahdollisuus
D A
Juon paljon keskikaljaa
g#m C#
ja itken niityt tulvimaan
riffi
*****
f#m E f#m E
Jossain on
Chinatown
ja sattuma heikkoa huimaa
Loistava
Chinatown
viimeinen mahdollisuus
*****
Tämä on
Chinatown
ja yltiöpäisille
turvaa
Loistava
Chinatown
sattuman mahdollisuus
riffi
verse
chorus
riffi
verse
chorus
c-osa
soolo (chorus)
riffi
chorus
chorus
riffi
riffi
VERSE
Ostin firman kaiken tuhlasin
sain vain alkupaketin
Joskus hajoaa kai muovikin
jos sitä kaupaksi ei saa
CHORUS
Tämä on
Chinatown
ja sattuma heikkoa huimaa
Loistava
Chinatown
viimeinen mahdollisuus
Miksi suunnitelmat uppoaa
kun tulva huuhtoo maisemaa
Miksi jalat alkaa polttamaan
maata kuivankarheaa
On jossain
Chinatown
ja yltiöpäisille
turvaa
Loistava
Chinatown
sattuman mahdollisuus
C-OSA
Juon paljon keskikaljaa
ja itken niityt tulvimaan
Jossain on
Chinatown
ja sattuma heikkoa huimaa
Loistava
Chinatown
viimeinen mahdollisuus
Tämä on
Chinatown
ja yltiöpäisille
turvaa
Loistava
Chinatown
sattuman mahdollisuus
CHINATOWN
riffi
*****
f#m E f#m E
verse (1)
*****
f#m E
Ostin firman kaiken tuhlasin
f#m E
sain vain alkupaketin
f#m E
Joskus maatua voi muovikin
f#m E
jos sitä kaupaksi ei saa
chorus (1)
******
Tämä on
D
Chinatown
c#m
ja sattuma heikkoa huimaa
Loistava
H
Chinatown
viimeinen mahdollisuus
riffi
*****
f#m E f#m E
verse 2
*****
f#m E
Miksi suunnitelmat uppoaa
f#m E
kun tulva huuhtoo maisemaa
f#m E
Miksi jalat alkaa polttamaan
f#m E
maata kuivankarheaa
On jossain
Chinatown
ja yltiöpäisille
turvaa
Loistava
Chinatown
sattuman mahdollisuus
D A
Juon paljon keskikaljaa
g#m C#
ja itken niityt tulvimaan
riffi
*****
f#m E f#m E
Jossain on
Chinatown
ja sattuma heikkoa huimaa
Loistava
Chinatown
viimeinen mahdollisuus
*****
Tämä on
Chinatown
ja yltiöpäisille
turvaa
Loistava
Chinatown
sattuman mahdollisuus
riffi
verse
chorus
riffi
verse
chorus
c-osa
soolo (chorus)
riffi
chorus
chorus
riffi
riffi
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Maalaistytölle
Kasvoin ehkä syrjässä
Kasvoin minkä kasvoin
ja tällaiseksi jäin
Savu tulvi ikkunoistamme
ja tehtaan koneet humisivat
pyhät taikka yöt,
päivittäin
Jossain ovat pellot laakeat
siellä kasvaa sait
sait eväät vahvimmat
Sus on ihan liikaa naista minulle
ja mus on ihan liikaa miestä muillekaan
miksi maailma tähän malliin laadittiin
ettei palat toisiinsa sovikaan
Miten paljon voimaa antaa maa
miten kansan ruokittua saa
Onhan joki vielä voimissaan
ja uuden sadon vielä valmistaa
Ehkä sukupolvet uudet ymmärtää
että elämä ei vois antaa enempää
Sus on ihan liikaa naista minulle
ja mus on ihan liikaa miestä muillekaan
miksi maailma tähän malliin laadittiin
ettei palat toisiinsa sovikaan
Kasvoin minkä kasvoin
ja tällaiseksi jäin
Savu tulvi ikkunoistamme
ja tehtaan koneet humisivat
pyhät taikka yöt,
päivittäin
Jossain ovat pellot laakeat
siellä kasvaa sait
sait eväät vahvimmat
Sus on ihan liikaa naista minulle
ja mus on ihan liikaa miestä muillekaan
miksi maailma tähän malliin laadittiin
ettei palat toisiinsa sovikaan
Miten paljon voimaa antaa maa
miten kansan ruokittua saa
Onhan joki vielä voimissaan
ja uuden sadon vielä valmistaa
Ehkä sukupolvet uudet ymmärtää
että elämä ei vois antaa enempää
Sus on ihan liikaa naista minulle
ja mus on ihan liikaa miestä muillekaan
miksi maailma tähän malliin laadittiin
ettei palat toisiinsa sovikaan
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Kaukaa kuului kellot kappelin
Mua vastaan kulki kerran
tiellä paholainen
Se nosti minut kyytin
pienen vankkurin
Ja siellä ootti mua
kaikkein kaunein nainen
Ja ratsut kohta
lähtivät kiitoon hurjimmin
Ja laidat ryskyi
pyörät kieppui
Piiska paukkui
Osuttiin
joka kiveen
tiellämme jonnekin
Ja juuri kun
mä nostin kädet suojaksi
Niin jostain kaukaa kuului
kellot kappelin
Tourner les roues
fluctuer le orées
whip le éclatée
Entrer en contact avec définie
dans pierre quelque part
Et, juste au moment où
il est temps de protéger le jack mains
était à une distance
horloges de Cappel au
Ja vaunut
kulki kohti
kuumimpia maita
Ja tunsin kaikkein hurjimman
heltehen
Ja pidin jostain
kiinni ja olin
leikissä enkelten
Ja laidat ryskyi
pyörät kieppui
Piiska paukkui
Osuttiin
joka kiveen
tiellämme jonnekin
Ja juuri kun
mä nostin kädet suojaksi
Niin jostain kaukaa kuului
kellot kappelin
Mutta sitten taivaan
ukko hiukan suuttui
Ja vettä kaatoi
ja salamoi
Ja mennessään vesi
paholaisen huuhtoi
Ja vankkurit
ja myöskin enkelin
Ja sitten kuljin
pitkään yksin erämaassa
Ja oli yö
ja tähdet tuikkivat
haikeimmin
Vaan kun aamu
viimein sarasti
Niin jostain kaukaa kuului
kellot kappelin
Panneaux latéraux et les roues
whip vue éclatée
Entrer en contact avec définie
dans pierre quelque part
Et, juste au moment où
il est temps de protéger le jack mains
était à une distance
horloges de Cappel au
tiellä paholainen
Se nosti minut kyytin
pienen vankkurin
Ja siellä ootti mua
kaikkein kaunein nainen
Ja ratsut kohta
lähtivät kiitoon hurjimmin
Ja laidat ryskyi
pyörät kieppui
Piiska paukkui
Osuttiin
joka kiveen
tiellämme jonnekin
Ja juuri kun
mä nostin kädet suojaksi
Niin jostain kaukaa kuului
kellot kappelin
Tourner les roues
fluctuer le orées
whip le éclatée
Entrer en contact avec définie
dans pierre quelque part
Et, juste au moment où
il est temps de protéger le jack mains
était à une distance
horloges de Cappel au
Ja vaunut
kulki kohti
kuumimpia maita
Ja tunsin kaikkein hurjimman
heltehen
Ja pidin jostain
kiinni ja olin
leikissä enkelten
Ja laidat ryskyi
pyörät kieppui
Piiska paukkui
Osuttiin
joka kiveen
tiellämme jonnekin
Ja juuri kun
mä nostin kädet suojaksi
Niin jostain kaukaa kuului
kellot kappelin
Mutta sitten taivaan
ukko hiukan suuttui
Ja vettä kaatoi
ja salamoi
Ja mennessään vesi
paholaisen huuhtoi
Ja vankkurit
ja myöskin enkelin
Ja sitten kuljin
pitkään yksin erämaassa
Ja oli yö
ja tähdet tuikkivat
haikeimmin
Vaan kun aamu
viimein sarasti
Niin jostain kaukaa kuului
kellot kappelin
Panneaux latéraux et les roues
whip vue éclatée
Entrer en contact avec définie
dans pierre quelque part
Et, juste au moment où
il est temps de protéger le jack mains
était à une distance
horloges de Cappel au
maanantai 23. syyskuuta 2013
Maria
Tulin eilen kotiin reissulta
leijuin hyvän olon huumassa
Jota kuinkin puhtaana
tästä ammattini karmasta
Hiljaa ulko-oven avasin
vieraan takin tajusin
Ja kaksi matkalaukkua
lattialla
Oi Maria, sä saat sudet ulvomaan
mä sytyn palamaan kuin kuiva puu
Mut joku päivä palan vielä loppuun
eikä sudet enää pysy luolassaan
Matkalaukun päällä
näin pienen lappusen
"Älä turhaan käy peremmälle-
palaa vain takaisin
Keräsin sun tavaroita
kahteen kapsäkkiin
Ne on niin kevyitä
että jaksat kantaa jopa sinäkin"
Oi Maria, sä saat sudet ulvomaan
mä sytyn palamaan kuin kuiva puu
Mut joku päivä palan vielä loppuun
eikä sudet enää pysy luolassaan
Otin huoneen hotellista
istuin hiljaa
Ja viskisiivun
kiskaisin
Itkin puoli tuntia
Soitin pari puhelua
Ulos kirjauduin
ja matkalaukut jätin hotelliin
Oi Maria, sä saat sudet ulvomaan
mä sytyn palamaan kuin kuiva puu
Mut joku päivä palan vielä loppuun
eikä sudet enää pysy luolassaan
leijuin hyvän olon huumassa
Jota kuinkin puhtaana
tästä ammattini karmasta
Hiljaa ulko-oven avasin
vieraan takin tajusin
Ja kaksi matkalaukkua
lattialla
Oi Maria, sä saat sudet ulvomaan
mä sytyn palamaan kuin kuiva puu
Mut joku päivä palan vielä loppuun
eikä sudet enää pysy luolassaan
Matkalaukun päällä
näin pienen lappusen
"Älä turhaan käy peremmälle-
palaa vain takaisin
Keräsin sun tavaroita
kahteen kapsäkkiin
Ne on niin kevyitä
että jaksat kantaa jopa sinäkin"
Oi Maria, sä saat sudet ulvomaan
mä sytyn palamaan kuin kuiva puu
Mut joku päivä palan vielä loppuun
eikä sudet enää pysy luolassaan
Otin huoneen hotellista
istuin hiljaa
Ja viskisiivun
kiskaisin
Itkin puoli tuntia
Soitin pari puhelua
Ulos kirjauduin
ja matkalaukut jätin hotelliin
Oi Maria, sä saat sudet ulvomaan
mä sytyn palamaan kuin kuiva puu
Mut joku päivä palan vielä loppuun
eikä sudet enää pysy luolassaan
perjantai 20. syyskuuta 2013
Sarajevo
Miksi samaa rataa
naakat väsyneet
on nää kerrostalot
monta kertaa kiertäneet
Synnit alkaa ovenpieliin pinttymään
liian harvoin auran ympärilläs nään
Onkohan sulla täällä tilaa hengittää
vaik itse koitan pidättää
Baby pliis
lähdetään
unelmiis
heittäydytään
Baby pliis
kaikki särjetään
Ja itketään
ja leikitään
Ja mä
haluan vain
että silmäs säteilee
ja että meri helmeilee
Ja mä
haluan vain
että hiukset hulmuilee
ja maa vähän tärisee
Muistatko, maailma tuli kylään
Hertsegovinaan
Teeveet ikkunoinaan
radiot ovinaan
Mietin Sarajevon tarkka-ampujaa
Kuumat päivät oottaa katollaan
Ehkä armahdusta toivovaa
ehkä jotain omaa porukkaa
Aina pitkää tukkaa
kauan harjataan
Mut vanhat synnit
vielä takkuavat vaan
Baby pliis
lähdetään
unelmiis
heittäydytään
Baby pliis
kaikki särjetään
Ja itketään
ja leikitään
Ja mä
haluan vain
että silmäs säteilee
ja että meri helmeilee
Ja mä
haluan vain
että hiukset hulmuilee
ja maa vähän tärisee
naakat väsyneet
on nää kerrostalot
monta kertaa kiertäneet
Synnit alkaa ovenpieliin pinttymään
liian harvoin auran ympärilläs nään
Onkohan sulla täällä tilaa hengittää
vaik itse koitan pidättää
Baby pliis
lähdetään
unelmiis
heittäydytään
Baby pliis
kaikki särjetään
Ja itketään
ja leikitään
Ja mä
haluan vain
että silmäs säteilee
ja että meri helmeilee
Ja mä
haluan vain
että hiukset hulmuilee
ja maa vähän tärisee
Muistatko, maailma tuli kylään
Hertsegovinaan
Teeveet ikkunoinaan
radiot ovinaan
Mietin Sarajevon tarkka-ampujaa
Kuumat päivät oottaa katollaan
Ehkä armahdusta toivovaa
ehkä jotain omaa porukkaa
Aina pitkää tukkaa
kauan harjataan
Mut vanhat synnit
vielä takkuavat vaan
Baby pliis
lähdetään
unelmiis
heittäydytään
Baby pliis
kaikki särjetään
Ja itketään
ja leikitään
Ja mä
haluan vain
että silmäs säteilee
ja että meri helmeilee
Ja mä
haluan vain
että hiukset hulmuilee
ja maa vähän tärisee
Sormus
Me haluttiin kai
pitää hiukan hauskaa
ja tyttöjäkin
hiukan tanssittaa
Yksi enkeli vain
katsoi mua silmiin
ja menin siitä
täysin pyörryksiin
Mut mä en sormustani
jätä kaappiin koskaan
Sitä ylpeänä kannan
sormessain
Kun pappi meidät
kerran yhteen liitti
Ei meitä enkelikään
erottaa vois lain
Mietin miten ilta
silloin jatkui
missä juhlittiin
ja minne jouduttiin
Kun heräsimme
mulla oli toiset vaatteet
ja jollain oli tatuoitu pää
Mä en sormustani
jätä kaappiin koskaan
Sitä ylpeänä kannan
sormessain
Kun pappi meidät
kerran yhteen liittää
Ei meitä enkelikään
erottaa vois lain
Ehkä salaisuuden
kertoa nyt saattaa
Koska vuosia jo
monta mennyt on:
On mun nimettömään
sormuksen alle
pienin kirjaimin
Tatuoitu nimi
enkelin
Mä en sormustani
jätä kaappiin koskaan
Sitä ylpeänä kannan
sormessain
Kun pappi meidät
kerran yhteen liittää
Ei meitä enkelikään
erottaa vois lain
pitää hiukan hauskaa
ja tyttöjäkin
hiukan tanssittaa
Yksi enkeli vain
katsoi mua silmiin
ja menin siitä
täysin pyörryksiin
Mut mä en sormustani
jätä kaappiin koskaan
Sitä ylpeänä kannan
sormessain
Kun pappi meidät
kerran yhteen liitti
Ei meitä enkelikään
erottaa vois lain
Mietin miten ilta
silloin jatkui
missä juhlittiin
ja minne jouduttiin
Kun heräsimme
mulla oli toiset vaatteet
ja jollain oli tatuoitu pää
Mä en sormustani
jätä kaappiin koskaan
Sitä ylpeänä kannan
sormessain
Kun pappi meidät
kerran yhteen liittää
Ei meitä enkelikään
erottaa vois lain
Ehkä salaisuuden
kertoa nyt saattaa
Koska vuosia jo
monta mennyt on:
On mun nimettömään
sormuksen alle
pienin kirjaimin
Tatuoitu nimi
enkelin
Mä en sormustani
jätä kaappiin koskaan
Sitä ylpeänä kannan
sormessain
Kun pappi meidät
kerran yhteen liittää
Ei meitä enkelikään
erottaa vois lain
torstai 19. syyskuuta 2013
Valtameri kasvoi kyynelin
Se kaikki oli kovin viatonta
vähän puuteria takinkaulukseen
Vaikka kuljettiin päin tuntematonta
me ei päästy edes porteille
Se kaikki oli aivan tavallista
istahdettiin pöytään kahvilan
Ja sun tossu lattiaan
piirsi viirun kaarevan
Mutta puro vierii
laakson järveen
ja joki vie sen vettä
lahteen Atlantin
Niin myös kaipuuni
ne vuodet kantoi
ja niin valtameri
kasvoi kyynelin
Se kaikki oli kovin viatonta
no, ehkä kerran puserosi avasin
Enkä esittänyt onnetonta
vaikka lähdin pois sun luotasi
Mutta puro vierii
laakson järveen
ja joki vie sen vettä
lahteen Atlantin
Niin myös kaipuuni
ne vuodet kantoi
ja niin valtameri
kasvoi kyynelin
vähän puuteria takinkaulukseen
Vaikka kuljettiin päin tuntematonta
me ei päästy edes porteille
Se kaikki oli aivan tavallista
istahdettiin pöytään kahvilan
Ja sun tossu lattiaan
piirsi viirun kaarevan
Mutta puro vierii
laakson järveen
ja joki vie sen vettä
lahteen Atlantin
Niin myös kaipuuni
ne vuodet kantoi
ja niin valtameri
kasvoi kyynelin
Se kaikki oli kovin viatonta
no, ehkä kerran puserosi avasin
Enkä esittänyt onnetonta
vaikka lähdin pois sun luotasi
Mutta puro vierii
laakson järveen
ja joki vie sen vettä
lahteen Atlantin
Niin myös kaipuuni
ne vuodet kantoi
ja niin valtameri
kasvoi kyynelin
Kirkassilmäinen
Muistan: tavattu on kerran
kauan sitten,
kengän korkojesi
tuiman musiikin
Siksi sisälläni vielä
jotain siirtyi
Kun lähestyit mua
samoin askelin
Vaikka maahan katsoa
en haluaisikaan
Niin päivänpaiste
silmät häikäisee
Jos mä sadesäällä
silmäni voin nostaa
ovat askeleesi
iäks kadonneet
Älä käännä
katsettasi pois,
kirkassilmäinen
koska katseesi
mun maailman valaisee
Ehkä sadesäällä
silmäni voin nostaa
ja ovat askeleesi
iäks kadonneet
Kuljen tämän oman
tieni loppuun
Sitten rauhassa voin
käydä nukkumaan
Olen pohjoisesta
ei nahkani oo vahvaa
Mä en aurinkoa kestä
ollenkaan
Älä käännä
katsettasi pois,
kirkassilmäinen
koska katseesi
mun maailman valaisee
Ehkä sadesäällä
silmäni voin nostaa
ja ovat askeleesi
iäks kadonneet
kauan sitten,
kengän korkojesi
tuiman musiikin
Siksi sisälläni vielä
jotain siirtyi
Kun lähestyit mua
samoin askelin
Vaikka maahan katsoa
en haluaisikaan
Niin päivänpaiste
silmät häikäisee
Jos mä sadesäällä
silmäni voin nostaa
ovat askeleesi
iäks kadonneet
Älä käännä
katsettasi pois,
kirkassilmäinen
koska katseesi
mun maailman valaisee
Ehkä sadesäällä
silmäni voin nostaa
ja ovat askeleesi
iäks kadonneet
Kuljen tämän oman
tieni loppuun
Sitten rauhassa voin
käydä nukkumaan
Olen pohjoisesta
ei nahkani oo vahvaa
Mä en aurinkoa kestä
ollenkaan
Älä käännä
katsettasi pois,
kirkassilmäinen
koska katseesi
mun maailman valaisee
Ehkä sadesäällä
silmäni voin nostaa
ja ovat askeleesi
iäks kadonneet
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Nahkahattu
Sä luulet et oot päässyt yli minusta
Koska jaksat meikata taas huolella
Eikä runot enää ala itkettää
ja sul on monta jota pitää vierellä
Mutta kun pölypilvi
nousee sun kampaukseen
Et voi itseäsi
puhtaaks ravistaa
Jos olet irti heitä
pois sun nahkahattu
jonka annoin lahjaksi
Mä en usko et olen päässyt yli sinusta
koska istun aina tässä baarissa
Enkä lähde kotiin kanssa kenenkään
josta välittäisin vähääkään
Mutta muistan kuinka
kylmästi kiiltää
Sun vyönsolki
auringossa erämaan
En silti ole irti
koska mailit jotka kuljin kanssasi
on merkitty nikamissani
Jos olet irti heitä
pois sun nahkahattu
jonka annoin lahjaksi
Jos olet irti heitä
pois sun nahkahattu
jonka annoin lahjaksi
Koska jaksat meikata taas huolella
Eikä runot enää ala itkettää
ja sul on monta jota pitää vierellä
Mutta kun pölypilvi
nousee sun kampaukseen
Et voi itseäsi
puhtaaks ravistaa
Jos olet irti heitä
pois sun nahkahattu
jonka annoin lahjaksi
Mä en usko et olen päässyt yli sinusta
koska istun aina tässä baarissa
Enkä lähde kotiin kanssa kenenkään
josta välittäisin vähääkään
Mutta muistan kuinka
kylmästi kiiltää
Sun vyönsolki
auringossa erämaan
En silti ole irti
koska mailit jotka kuljin kanssasi
on merkitty nikamissani
Jos olet irti heitä
pois sun nahkahattu
jonka annoin lahjaksi
Jos olet irti heitä
pois sun nahkahattu
jonka annoin lahjaksi
Outi
Joen pohjoispuolella
on taloja
Et voi nähdä niitä ne on
tehtaan varjossa
Sama maailma
sama valuutta
Mutta mun luvuissa
on vähän nollia
Outi
mikset pidä sun ikkunaa kii
Outi
on syksy ja mua paleltaa
Joen eteläpuolella
hienoja kauppoja
Katumaastureita
väärin parkissa
Sama maailma
sama valuutta
Mutta mun taskuissa
on vain suruja
Outi
mikset pidä sun ikkunaa kii
Outi
on syksy ja mua paleltaa
Joen pohjassa
on monta kihlasormusta
Sun nimi on kaikissa
mut silti roikun sun nurkissa
Sama maailma
sama valuutta
Mutta mun onnessa
on kuoppia
Outi
mikset pidä sun ikkunaa kii
Outi
on syksy ja mua paleltaa
on taloja
Et voi nähdä niitä ne on
tehtaan varjossa
Sama maailma
sama valuutta
Mutta mun luvuissa
on vähän nollia
Outi
mikset pidä sun ikkunaa kii
Outi
on syksy ja mua paleltaa
Joen eteläpuolella
hienoja kauppoja
Katumaastureita
väärin parkissa
Sama maailma
sama valuutta
Mutta mun taskuissa
on vain suruja
Outi
mikset pidä sun ikkunaa kii
Outi
on syksy ja mua paleltaa
Joen pohjassa
on monta kihlasormusta
Sun nimi on kaikissa
mut silti roikun sun nurkissa
Sama maailma
sama valuutta
Mutta mun onnessa
on kuoppia
Outi
mikset pidä sun ikkunaa kii
Outi
on syksy ja mua paleltaa
Intiaani ja katajapuu
Piesty tuuli
ja autio maa
Puumat kutsuvat
lapsiaan
Intiaani
ja katajapuu
hän hiljaa
taakse sen piiloutuu
Annan kaiken
mun elämäni
vaan silti jälkeen jää
Intiaani ja
katajapuu
haapain helinää
Tyyni taivas
ja täytetty maa
Puumat vahtivat
uneksijaa
Intiaani
ja katajapuu
Kuiskaus vain
ja hän paljastuu
Annan kaiken
mun elämäni
vaan silti jälkeen jää
Intiaani ja
katajapuu
haapain helinää
ja autio maa
Puumat kutsuvat
lapsiaan
Intiaani
ja katajapuu
hän hiljaa
taakse sen piiloutuu
Annan kaiken
mun elämäni
vaan silti jälkeen jää
Intiaani ja
katajapuu
haapain helinää
Tyyni taivas
ja täytetty maa
Puumat vahtivat
uneksijaa
Intiaani
ja katajapuu
Kuiskaus vain
ja hän paljastuu
Annan kaiken
mun elämäni
vaan silti jälkeen jää
Intiaani ja
katajapuu
haapain helinää
Maa jäätyy
Olit kirjoittanut kirjeen
pieniin lappusiin
"Mun on kuljettava pitkään
ja uuvuksiin"
Maa jäätyy
hyvin hiljaa
vesi virtaa
Maa jäätyy
hyvin hiljaa
vesi virtaa
Kurki huutaa hiljaisuuteen
ja kaikki taukoaa
tuoksusi vain hiipuu
ja sammuu kosteuteen
Maa jäätyy
hyvin hiljaa
vesi virtaa
Maa jäätyy
hyvin hiljaa
vesi virtaa
Vapauteen
****
Maa jäätyy
hyvin hiljaa
vesi virtaa
Maa jäätyy
hyvin hiljaa
vesi virtaa
vesi virtaa
yhä virtaa
vapauteen
pieniin lappusiin
"Mun on kuljettava pitkään
ja uuvuksiin"
Maa jäätyy
hyvin hiljaa
vesi virtaa
Maa jäätyy
hyvin hiljaa
vesi virtaa
Kurki huutaa hiljaisuuteen
ja kaikki taukoaa
tuoksusi vain hiipuu
ja sammuu kosteuteen
Maa jäätyy
hyvin hiljaa
vesi virtaa
Maa jäätyy
hyvin hiljaa
vesi virtaa
Vapauteen
****
Maa jäätyy
hyvin hiljaa
vesi virtaa
Maa jäätyy
hyvin hiljaa
vesi virtaa
vesi virtaa
yhä virtaa
vapauteen
perjantai 13. syyskuuta 2013
Ilmestys
Jonakin iltana
istut rannalla
heität kiviä järveen
Selkäsi takaa
kuulet askeleeni
Muhkuraiset kolhitut saappaat
Minä kuulen sinut joka päivä
"Käänny, katso minua!"
Mutta minä katson eteeni
niin että niskani on kipeä
Jonakin yönä
tunnen sormesi huulillani
"Nyt olet nähnyt minut.
Minua ei enää ole."
istut rannalla
heität kiviä järveen
Selkäsi takaa
kuulet askeleeni
Muhkuraiset kolhitut saappaat
Minä kuulen sinut joka päivä
"Käänny, katso minua!"
Mutta minä katson eteeni
niin että niskani on kipeä
Jonakin yönä
tunnen sormesi huulillani
"Nyt olet nähnyt minut.
Minua ei enää ole."
Viaton
Puuterinmuruista paidalla
kengänpohjan viiruista betonissa
muutamista ujoista katseista
Tuli pieniä puroja
jokia
valtameri
Joka nyt on itkettävä pois
kengänpohjan viiruista betonissa
muutamista ujoista katseista
Tuli pieniä puroja
jokia
valtameri
Joka nyt on itkettävä pois
Koukussa
Maailman miekkaleikeissä
olen ollut kuin kala vedessä
Mutta sinä
pidit huulia raollaan
ja osoitit minua sormella
Minä olin koukussa
mutta kun nostat
minä hengitän ilmaa
olen ollut kuin kala vedessä
Mutta sinä
pidit huulia raollaan
ja osoitit minua sormella
Minä olin koukussa
mutta kun nostat
minä hengitän ilmaa
torstai 12. syyskuuta 2013
Kädet
Kävelit sieluni lävitse
vain ruumis jäi jäljelle
Kumara, kipeä ruumiini
jota voitelevat
enkelin kätesi
vain ruumis jäi jäljelle
Kumara, kipeä ruumiini
jota voitelevat
enkelin kätesi
Sirpaleita
Jarrutit kurvissa
kipinä sinkosi
ja minä säkenöin
kuin kuiva ruuti
Nyt suojaat silmiäsi
menneisyyden sirpaleilta
kipinä sinkosi
ja minä säkenöin
kuin kuiva ruuti
Nyt suojaat silmiäsi
menneisyyden sirpaleilta
Naamiaiset
Riisu itsesi alasti
Hengitä ihosi läpikuultavaksi
jotta näen sydämesi värin
Katson pohjattomaan kaivoon
Kuvastukseni kaiku matkaa
ikuisuuden keskipisteestä
sata vuotta
Pukeudu, koristu karnevaaliin
väkijoukolla on tuhannet värit
Mutta sinut ja minut voi piirtää
kahdella viivalla
Sillä näet minuun
näen sinuun
Rautaisten muurien läpi
Mikään ei ole totta
on vain vauhkoja käsiä
Jotka osoittavat sinne
missä ei ole mitään
Muistikuvat hajoavat
peilin sirpaleet
Nyt käsissä on haavoja
veriveli
verisisko
Katsokaa tuota miestä
hän kätteli jumalatarta
ja saatiin seitsemän laihaa vuotta
Katsokaa tuota naista
hän on tiineenä haltialle
ja nyt tähkät ovat raskaat
Ilveilijät, esiin!
Kertokaa tarina loppuun
Mehustelkaa synneillä
sanailkaa irstauden makea tuoksu
Keskiyö lähestyy
ja on riisuttava naamiot
tai paettava
pimeisiin metsiin
Mutta ihmeitäkin on
olet paljas
Ja valoheittimen viillot
painuvat ihosi läpi
Hengitä ihosi läpikuultavaksi
jotta näen sydämesi värin
Katson pohjattomaan kaivoon
Kuvastukseni kaiku matkaa
ikuisuuden keskipisteestä
sata vuotta
Pukeudu, koristu karnevaaliin
väkijoukolla on tuhannet värit
Mutta sinut ja minut voi piirtää
kahdella viivalla
Sillä näet minuun
näen sinuun
Rautaisten muurien läpi
Mikään ei ole totta
on vain vauhkoja käsiä
Jotka osoittavat sinne
missä ei ole mitään
Muistikuvat hajoavat
peilin sirpaleet
Nyt käsissä on haavoja
veriveli
verisisko
Katsokaa tuota miestä
hän kätteli jumalatarta
ja saatiin seitsemän laihaa vuotta
Katsokaa tuota naista
hän on tiineenä haltialle
ja nyt tähkät ovat raskaat
Ilveilijät, esiin!
Kertokaa tarina loppuun
Mehustelkaa synneillä
sanailkaa irstauden makea tuoksu
Keskiyö lähestyy
ja on riisuttava naamiot
tai paettava
pimeisiin metsiin
Mutta ihmeitäkin on
olet paljas
Ja valoheittimen viillot
painuvat ihosi läpi
Kaksoset
Rippikoululeirillä
purin hampaat yhteen
etten lakkaisi olemasta
- - - - - - - - - - - - - -
Kellumme kaislikossa
sormet vastatusten
polvet
poski poskea vasten
Olemme samankokoiset
peilikuvat
kuin kaksoset äidin kohdussa
Olet alkanut olla iltoja poissa
öitä
palaat posket hehkuen
kaislikkoon
jossa vesi ympäröi meitä
kuin sakea musta uni
purin hampaat yhteen
etten lakkaisi olemasta
- - - - - - - - - - - - - -
Kellumme kaislikossa
sormet vastatusten
polvet
poski poskea vasten
Olemme samankokoiset
peilikuvat
kuin kaksoset äidin kohdussa
Olet alkanut olla iltoja poissa
öitä
palaat posket hehkuen
kaislikkoon
jossa vesi ympäröi meitä
kuin sakea musta uni
Tilaa:
Kommentit (Atom)